Terveellisesti syön jo, mutta vaikeampaa on hoitaa henkilökohtainen ruokahuoltonsa ekologisesti kestävällä tavalla.

Terveyden vuoksi olen esimerkiksi koettanut siirtyä kahviriippuvuudesta edes osittaiseen teeriippuvuuteen ja siinä onnistunutkin, mutta onko tee sen ekologisempaa – ei. Ellei juo pelkkää kotimaista mustaherukanlehtiteetä tai vastaavaa. (Ehkä pitäisi alkaa totuttelemaan.)

Vaihtamalla terveellisempiin elintarvikkeisiin ei välty siltä, että ruoka roudataan toiselta puolelta maapalloa eikä varsinkaan JÄRJETTÖMIIN MUOVIPAKKAUKSIIN upotetulta sapuskalta. Muovia, muovia, muovia ja älyvapaita ylimääräisiä muoviosia kuten esim. pahvitölkkien muovikorkit! Minkä vuoksi? Eikö niistä purkeista muka aikaisempina vuosikymmeninä osattu kaataa litkut ulos ilman korkkiakin? (Tästä ärsyttävyydestä pitäisi kai vaivautua antamaan suoraa asiakaspalautetta – muutoinkin kuin jättämällä korkkipurkit ostamatta ja meuhkaamalla täällä blogissa.)

Kaiken minkä voin, ostan keräyskartongiksi kelpaavissa pahvirasioissa tai -tölkeissä, kierrätettävissä pulloissa tai kokonaan ilman kääreitä (esim. muutamaa hedelmää ei ole pakko änkeä muovipussiin / hedelmämuovipussit voi käyttää monta kertaa uudestaan).

Maitotaloustuotteista en ole valitettavasti päässyt eroon, vaikka ajoittain on ollut kovaa yritystä. Enkä riisistä – se on mun heikkous, suklaan ohella.

Mietin myös, että voisi olla ekologisempaa (ja myös halvempaa) alkaa leipoa leipänsä itse. Käytännössä tämä tapahtuisi mun kohdalla leipäkoneella, koska mulla ei ole aikaa vahdata uunia.

Asian vierestä: Sähkön kulutusta olin näköjään onnistunut entisestään niukentamaan. Siitä voin onnitella itseäni! On tosin ollut pieni houkutus koristella kotia jouluvaloilla, mutta… se lisäisi sähkön kulutusta, joten pidättäydyn. Voinhan poltella kynttilöitä, jos ylipäänsä ehdin tunnelmoimaan…

Alempaa löytyy pientä vinkkilistaa eettisistä lahjoista + hyvän mielen tuottamisesta maailman vähävaraisille. Tuohon listaan voisi liittää vielä Leipäjono-blogista löytyneet jutskat.

Mutta kyllä mun mielestä voi hankkia myös ihan perinteisiä lahjoja, kuten kirjoja. Suosittelisin (naispuoliselle joululahjan saajalle) erityisesti Diane Setterfieldin kirjaa Kolmastoista kertomus, joka on oikeasti niin hyvä kuin lupaillaan: “Tarina jonka et tahtoisi loppuvan”.

Aloitin aamuni poimimalla supermarketista muutaman euron joululevyn… Ei ehkä kuulosta kovin lupaavalta, mutta levyllä oli yksi haluamani biisi, ihan hyvä biisi ja esittäjäkin vallan mainio.

Ja nyt lopettelen päivää sullomalla lisää musiikkia koneelle, myös joululauluja, mistä tulikin mieleen että jos haluatte todella hivellä korvianne kauniilla musiikilla tänä jouluna, niin suosittelen Lumen valoa sekä levy että konserttimuodossa.

Huh, kun helpottaa heittää kulunut viikko menneisyyden syviin syövereihin ja yksinkertaisesti vain unohtaa. Raskasta on arki, sanoisin, mutta nyt saa taas leikkiä kohtalaisen vapaata kansalaista parin päivän ajan.

Luojalle kiitos viikonlopuista!

Nyt on mistä valita…

Kuvan lähde: Plan

Plan, Usko lapsiin -lahjat
http://www.plan.fi/fi-FI/ethicalgifts/

Suomen pakolaisapu, Parempi lahja
http://www.parempilahja.fi/

Kirkon ulkomaanapu, Toisenlainen lahja
http://www.toisenlainenlahja.fi/fi/

World Vision, Lahjakauppa
http://www.lahjaksilehma.fi/lahjakauppa/

Unicef, Pehmeä paketti
http://www.unicef.fi/pehmeapaketti

Kepan hyvät vinkit & linkit
http://www.kepa.fi/kampanjat/nain_osallistut/maailmanparannusvinkit/joululahjat

Meikä vaikuttui erään firman joulukirjeestä, joka haastoi auttamaan. Jotakin pientä on tullutkin jo “hankittua”, lähempänä joulua sitten lisää.

Mistään muusta en haaveile kuin rauhallisesta elämästä…

Tänään olen viettänyt Oikeaoppista Ensimmäistä Adventtia! Todellakin. Olen käynyt joulukonsertissa ja parhaillaan tuijottelen (tämän tietsikan näytön ohi) kynttilänvaloa ja kuuntelen vielä vähän lisää joulumusiikkia.

Ei-jouluihmisestä on kovaa vauhtia tulossa jouluihminen. Tai siis… RAUHALLISTA vauhtia, kuten keski-ikäiselle sopii.

Anyway; mä suunnittelen oman lauluyhtyeen perustamista ens vuoden adventtiaikaa ajatellen. Vois vetästä muutamat joulukonsertit ja jopa tienata hommalla, sen lisäks että laulaminen on erittäin kivaa. Mahtaakohan mun blogia seurata kukaan ideasta kiinnostunut? (Mulla + kavereillani oli nuorempana vastaavanlainen yhtye, mutta sitten se hajosi kun porukka muutenkin levisi maailman tuuliin. Nyt kiinnostaisi kuitenkin kovasti ottaa jonkinlainen uusinta.)

Seuraavaksi suunnittelemaan ohjelmistoa…

Aamun uutisia lukiessa tuli mieleen, että mikä mahdollisesti kaikkein eniten vaikuttaa liiketoimintaan, mikä ohjaa pomojen päätöksiä…

No mikä?

Niinkin itsestäänselvä asia kuin hallinnan tunne.

Asioita perustellaan näennäisrationaalisesti rahallisilla säästöillä (mutta uunokin osaa laskea ettei niitä useinkaan synny). Miksi eivät herrat ja rouvat johtajat voisi kerrankin myöntää, että he vain saavat henkilökohtaisesti niin hillittömiä kiksejä hallinnan tunteesta, että nyt on vain ihan pakko tehdä näin…

Aikovat nimittäin roudata Stadin kaupungin tulevaa “työvoimapulaa” paikkaamaan porukkaa toiselta puolelta maapalloa.

Koska se on halpaa / muuten kannattavaa? EI!

Koska siitä saa hallinnan tunnetta? JOO!

Siitä saa taatusti vallan & hallinnan tunnetta! Pomo tietää, että nämä ihmiset eivät lähtökohtaisesti HALUA tulla tänne, vaan tulevat olosuhteiden PAKOSTA. Tulijat siis suomeksi sanottuna KÄRSIVÄT. Pomo taas tuntee itsensä suuuuuuureksi johtajaksi verrattuna näihin poloisiin ihmisiin. Hän pääsee valitsemaan tulijat. Kuka hymyilee innokkaimmin? Ken on heistä kaikkein nöyrin? (Unohdetaan nyt esim. sellainen typerä yksityiskohta, ettei kenelläkään heistä ole työssä tarvittavaa kielitaitoa, eikä koulutuskaan vastaa kotimaista.)

Suomalainen työtön porukka, joka todella suurella hingulla HALUAISI töihin eikä niinkään KÄRSISI saadessaan vakituisen työpaikan kaupungilta, ei kelpaa. Tässä kuviossa nimittäin mättäisi pahasti se, että pomo ei saisi mitään kiksejä! Mikäs alamainen se sellainen on, joka ei KÄRSI? Ihmisellä joka ei kärsi, voi olla jopa energiaa omaan ajatteluun ja silloin aina jonkun henkilön jokunen ajatus voi mennä ristiin suuren ja mahtavan pomon parempien ja tärkeämpien ajatusten kanssa. HUI!!!

…

Mun nykyinen pomo on oikein henkeen ja vereen hallinnantunteesta riippuvainen. Hänen peliään katsoessa oppii kyllä käsittämään tätä ilmiötä. Tiedänkin, että mun työura hänen ala(ma)isenaan tulee olemaan lyhyt. Kyllä jostakin löytyy käsivä(llise)mpi orja ja alamainen, uskon sen!

Heh, tässä kätevä liikunta & laihdutusvinkki huumorintajuisille (ja sinnikkäille): Harrasta aikuisten vauvajumppaa!

Huom! En nyt viittaa “vauvantekojumppaan”, vaan tätä hauskuutta voi harrastaa ihan itsekseen. Erityisesti laji sopineen tukeville, täysin liikuntaa harrastamattomille keski-ikäisille – tai ainakin heille (/meille) tämä on raskainta.

Ohjeet:
- kellahda selälleen lattialle, jonkun pehmeän alustan päälle (esim. retkipatja käy, liikkumattomilla tuskin on erityistä jumppamattoa himassa)
- nosta kädet kyynärpäistä kevyesti koukistettuina hieman pään yläpuolelle ja irti lattiasta
- nosta jalat polvista kevyesti koukistettuina irti lattiasta
- ala sätkytellä sekä käsillä että jaloilla ja jatka tätä niin kauan kuin jaksat
- kurkottele välillä kaikilla raajoilla ylöspäin ja nosta myös päätä lattiasta
- jos olet hikipinko tässä lajissa, yritä saada varpaat suuhun
- naura!

Keksin tämän jumppaohjeen joskus kun hoidin alle vuoden ikäistä lasta. Hän oli koko ajan liikkeessä. Ei siis todellakaan makaillut hiljaa paikallaan, vaan koko ajan oli hötkyily ja touhotus päällä. Siinä lihakset kehittyy! Myös keski-ikäisen löllön lihakset, ihan samalla metodilla.

Kokeilkaa!

Toivottavasti nauraminen on vielä sallittua, äsken nimittäin nauroin. Muuten ei ole kyllä paljonkaan naurattanut, vaan meikäläinen on ollut melkoisen kovilla. En ole ehtinyt / kyennyt edes teidän kommentteihin vastata asianmukaisesti. Huh ja puh.

Joku voisi kutsua mun nykyistä elämää kidutukseksi. (Ah, kun tekis mieli aloittaa oikein seikkaperäinen tilitys jossain… joskus… vaikka heti tänään!)

Jahas, jahas – kauniiden ihmisten deittipalvelulle on ainakin kysyntää, mites olis rumien? Tai eikö tuolla vois olla joku suoravälityspalvelu, että kaikki rumat (saksalaiset) miehet delegoitais välittömästi mun hoiviin? Ehkä pitäis ehdottaa…

…

P.S. Muussa elämässä (ei liittyen miehiin / deittailuun), mä oon ihan rikki. Veikkaan, että aika harva kadehtis mun elämää just nyt, jos tietäis mitä se todella pitää sisällään. Jos ehtisinjaksaisin, niin koittaisin varmaan hankkia vaikka vertaistukea, mutta kaikki aika ja energia menee tasan tarkkaan päivästä seuraavaan selviytymiseen. Eikä meinaa edes riittää. :/