Markkinoinnillinen ote

Joo siis ei. Mä en todellakaan ole pelinainen. Tätä blogiakin pidän ihan väärällä taktiikalla!

Kukaan, siis ei KUKAAN haluu kuunnella mitään marinoita, eikä etenkään kiinnostu marisevasta ihmisestä. Mähän en tällä menolla onnistu missään muussa kuin yksinäisyyden yhä tehokkaammassa maksimoimisessa, mikä ei ole mun tarkoitus.

Pitäis tehdä täyskäännös ja ruveta rustailemaan pikkupirteitä päiväkirjamerkintöjä. Mutku… Mä en vaan jaksa. (Enkä varmasti edes osaa, rehellisyyden nimissä!)

Tuli vaan mieleen, kun analysoin joitakin deitti-ilmoituksia ja henkilöitä niiden takana. Tämä blogihan ei ole deitti-ilmoitus (paitsi ettei täällä enää mistään muusta kirjoiteta kuin miehistä deiteistä miehistä dei…), mutta samalla tavalla tätäkin voisi lähestyä analyyttisesti. Ihminen joka vain RUIKUTTAA on muiden mielestä totaalisen epäkiinnostava tapaus. Niin kutsuttu luuseri. (Hyi hyi!)

Sen huomaa elämässä muutenkin. Sillon kun menee paskasti (eikä sitä salaa), mikään ei ole todennäköisempää kuin päästä helposti eroon lopuistakin ystävistään. Tai siis kavereistaan, koska jonkun (en tiedä kuinka pätevän) teorian mukaan todelliset ystävät on ja pysyy, tapahtu mitä tapahtu.

Niin. Tällä säälittävällä blogilla ja sen itsesäälissä piehtaroivalla kirjoittajalla (no oikeesti mä en edes yritän piehtaroida: tuntuu vaan epähyvältä, yksinäiseltä jne.) on ihme kyllä edelleen muutama lukija ja pieni vakkarikommentoijien (tiedätte ketä ootte, mussukat) joukko. Kiitos teille! Piristätte mun mieltä usein ja paljon.

…

Tämä oli pieni välispiikki kun kelasin, että pitäiskö mun perustaa toinen blogi, vähän erilaisella idealla. Jätän kuitenkin ajatuksen nyt hautumaan. Ehkä on helpointa vain jatkaa tilitystä täällä?

Bloggaamisen tuloksista

Jotain tulosta tästäkin on ehkä ollut? Olen marissut täällä, että miehet ryysää eikä avaa ovea, mutta kas kummaa nyt mulle on tänä keväänä avattu ovi yhden (1) kerran ja annettu tietä yhden (1) kerran. Ihmeellistä suorastaan!

Tuli mieleen, että ehkä myös Metro-lehden tekstaripalstasta voi olla hyötyä. Tällä viikolla epäilin muuatta viestiä erään bloggaajan laatimaksi… Itse en ole vielä testannut tekstaripalstan toimintaa & tehoa.

Muita tuloksia: Olen tutustunut blogin kautta ihmisiin ja käynyt kaksi (2) kertaa deitti-tyyppisessä tapaamisessa. Kummastakin kerrasta tosin on jo aikaa. (Sais tulla seuraava kerta piakkoin! )

Parasta tulosta tuntuvat kuitenkin tekevän ihan muut bloggaajat. Olen heille välillä hiiirvittävän kateellinen… On se surkeaa, kun ei voi itse valita millainen on! Minä esimerkiksi haluaisin olla ihmisten mielestä KIINNOSTAVA, enkä rasittava (kuten pelkään olevani).

Hmm… Jos haluaa tehdä hyvää blogitulosta, niin on syytä hallita jaaritteleva, tasaisen rauhallinen, runsastekstinen kirjoitustyyli. Sitä pidetään tutkimusteni mukaan kaikkein helpoiten lähestyttävänä, kiinnostavimpana. Tämä siis vinkkinä niille, jotka ovat kykeneväisiä kirjoitustyyliään (= persoonaansa?) muokkaamaan. Minä en ole.