Vielä joululahjoista…

Alempaa löytyy pientä vinkkilistaa eettisistä lahjoista + hyvän mielen tuottamisesta maailman vähävaraisille. Tuohon listaan voisi liittää vielä Leipäjono-blogista löytyneet jutskat.

Mutta kyllä mun mielestä voi hankkia myös ihan perinteisiä lahjoja, kuten kirjoja. Suosittelisin (naispuoliselle joululahjan saajalle) erityisesti Diane Setterfieldin kirjaa Kolmastoista kertomus, joka on oikeasti niin hyvä kuin lupaillaan: “Tarina jonka et tahtoisi loppuvan”.

Työn tasaisempi jakaminen

Haaveillessani siitä, että joku jaksaisi luoda adressin aiheesta ‘Työn tasaisempi jakaminen’, googlailin noita sanoja ja huomasin, että joku on ainakin vaivautunut kirjoittelemaan enemmänkin tästä kurjasta myrkystä nimeltään moderni työelämä. Vilkaisin vasta tuota, mutta ehkä vilkaisen toisenkin kerran. Hän varmaan allekirjoittaisi adressin?

Mä en jaksa (ainakaan nyt) nettiadressia luoda, koska se edellyttäisi TAAS uuden käyttäkätunnus + salasanaparin valitsemista – niiden suhteen mulla on mitta ihan täynnä.

“Jos tämä todella olisi kovin hyvä järjestelmä, ei vallitsisi sitä järjetöntä tilannetta, että osa ihmisistä on omasta tahdostaan riippumatta vailla työtä, ja suurella osalla on työtä liikaa. Erityisesti tämä kärjistyy talouden laskukausina. Luulisi, että tämä yhtälö on niin helppo, että sen osaisivat nykypoliitikkommekin ratkaista. Mutta ei, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ihmetellään työttömyyslukuja, ja yritetaan keksiä milloin mitäkin keinoja työttömien ja työttömyyden määrän väentämiseen. En tedä onko liian skeptinen näkemys se, että työttömyyttä ei ole haluttukaan poistaa. Taustalla olisivat mitkäs muut kuin kapitalistisen yhteikunnan kannalta edulliset tekijät: kun aina on vähintään osa työvoimasta työttöminä, varmistetaan työvoiman saatavuus ja se, että periaatteessa kaikki työpaikat tulevat täytetyiksi ja että työpaikoista kilpaillaan. Tämän tausta-ajatuksena on tietysti se, että näin varmistetaan ihmisten mahdollisimman hyvä työhaluisuus ja periaatteessa hyvä työmotivaatio, kun työ on tällaisessa järjestelmässä etuoikeus. Todellisuudessa, jos ihmistä tarkastellaan ihmisenä, eikä sairaaseen yhteiskuntaan väkisin sopeutettavana työrobottina, saavutettaisiin ihmisten todellinen ja terveemmällä pohjalla oleva työmotivaatio, ja sitä kautta hyvinvoivemmat ja onnellisemmat ihmiset, jos työ olisi perusoikeus eikä etuoikeus…” Jonathan Starck

P.S. Saattaa olla, että tapasin hänet joskus aamuyöllä, vuonna 1990 ja jotain, Etu-Töölössä, hämärästi valaistussa, terveellä tavalla sekaisessa yksiössä (vai olikohan kaksio)… Ainakin jonkun samannimisen. (Miten voi muistaa ihmisten nimiä 90-luvulta?)

Mukavaa

Mukava on laatusana, jota vain aniharvoin voin oikeutetusti käyttää kuvailemaan elämääni, mutta eiliseen ja tähän päivään se sopii.

Eilen paistoi aurinko, näin kenties enemmän ulkomaalaisia kuin suomalaisia, pystyin ylläpitämään illuusiota ihmisten välisestä ystävyydestä ja elämä vaikutti muutenkin hetken ajan esimerkillisen tasapainoiselta.

Tänään olen saanut kieriskellä laiskottelun uskomattomassa nautinnossa. Olen tehnyt entistä läheisempää tuttavuutta erään mielikirjailijani kanssa, vuoteessa lojuen.

Jos jokainen päivä olisi sanokaamme vaikka vuoden ajan tällainen, olisin 365 päivän kuluttua 100 % varmuudella onnellinen.

Matalapainetta

Onkohan järkevää lukea huonosti nukutun ja painajaisiin päättyneen yön jälkeen näin järkyttävä kirja?

Ehkä ei. Aikuisen ihmisen pitäisi muistaa, että omasta mielialastaan on pidettävä huolta joka päivä, joka hetki.

Jos sallii itsensä vajota matalapaineeseen, on vaikea selviytyä arjesta.

…

Maailmassa on kyllä hirveitä asioita! Ei niitä melkein pysty käsittämään…

(Tämä on mielestäni hieno, intensiivinen, raskas, emotionaalinen esitys Samuel Barberin Adagiosta.)

Saa olla todella onnellinen siitä, että oman elämän ongelmat pyörivät tasolla: ilkeät ihmiset, kiire, taloudelliset huolet, pienet fyysiset krempat, eräiden sukulaisten väliset riidat, yksinäisyys… Nämä on ihan lasten leikkiä!

Päätän siis tänään olla onnellinen, vaikka olenkin aivan rättipoikkipuhki kuluneen viikon kiireiden jäljiltä ja päätäni särkee itsepintaisesti.

Ihanaa

(Kirjotetaans kerrankin positiivisempi postaus, kun tuntuu olevan kykenevyyttä siihen piiiiiiiiiiitkästä, pitkästä aikaa.)

Nukuin kuin tukki ja pitkään = harvinaista.
Söin hyvän aamupalan. Ruoka jopa maistui joltain, hyvin nukutun yön ansiosta.
Nyt juon keskellä päivää viiniä, hihii!
Ja vasta suunnittelen päivän töitä.
Jos mulle tulis Hesari, niin nyt olis juuri oikea hetki ja tunnelma sen selailemiseen.

Luin muuten viime yönä tavallaan inspiroivaa kirjaa (joka mun piti lukea jo viime vuoden puolella): Timothy Ferriss: Neljän tunnin työviikko.

Sain kirjan pohjalta päähäni tiettyjä ideoita (on todella harvinaista saada IHAN UUSIA ideoita), joita aion vähän pyöritellä… Ja jos mulla olis ahkera liikekumppani, niin yrittäisin myös käytännön toteutusta. Jostain syystä olen laiska kokeilemaan täysimittaista yrittäjyyttä ihan yksin. (Tähän mun liikeideat on aina kaatunu.)