Viikko pakettiin

Huh, kun helpottaa heittää kulunut viikko menneisyyden syviin syövereihin ja yksinkertaisesti vain unohtaa. Raskasta on arki, sanoisin, mutta nyt saa taas leikkiä kohtalaisen vapaata kansalaista parin päivän ajan.

Luojalle kiitos viikonlopuista!

Joululahjalista 2009

Nyt on mistä valita…

Kuvan lähde: Plan

Plan, Usko lapsiin -lahjat
http://www.plan.fi/fi-FI/ethicalgifts/

Suomen pakolaisapu, Parempi lahja
http://www.parempilahja.fi/

Kirkon ulkomaanapu, Toisenlainen lahja
http://www.toisenlainenlahja.fi/fi/

World Vision, Lahjakauppa
http://www.lahjaksilehma.fi/lahjakauppa/

Unicef, Pehmeä paketti
http://www.unicef.fi/pehmeapaketti

Kepan hyvät vinkit & linkit
http://www.kepa.fi/kampanjat/nain_osallistut/maailmanparannusvinkit/joululahjat

Meikä vaikuttui erään firman joulukirjeestä, joka haastoi auttamaan. Jotakin pientä on tullutkin jo “hankittua”, lähempänä joulua sitten lisää.

Vanhuuden oireita, osa X

Mistään muusta en haaveile kuin rauhallisesta elämästä…

Tänään olen viettänyt Oikeaoppista Ensimmäistä Adventtia! Todellakin. Olen käynyt joulukonsertissa ja parhaillaan tuijottelen (tämän tietsikan näytön ohi) kynttilänvaloa ja kuuntelen vielä vähän lisää joulumusiikkia.

Ei-jouluihmisestä on kovaa vauhtia tulossa jouluihminen. Tai siis… RAUHALLISTA vauhtia, kuten keski-ikäiselle sopii.

Anyway; mä suunnittelen oman lauluyhtyeen perustamista ens vuoden adventtiaikaa ajatellen. Vois vetästä muutamat joulukonsertit ja jopa tienata hommalla, sen lisäks että laulaminen on erittäin kivaa. Mahtaakohan mun blogia seurata kukaan ideasta kiinnostunut? (Mulla + kavereillani oli nuorempana vastaavanlainen yhtye, mutta sitten se hajosi kun porukka muutenkin levisi maailman tuuliin. Nyt kiinnostaisi kuitenkin kovasti ottaa jonkinlainen uusinta.)

Seuraavaksi suunnittelemaan ohjelmistoa…

Nyt korkataan shampanja

Syötyäni iltapalaksi puuroa, korkkaan todellakin sen shampanjan.

Nopsajalka feat. Paarma – Hyvää elämää
Haluisin laittaa ton kännykän soittoääneks.

Rauhaisaa pyhäiltaa

Ooooikein leppoisa päivä – kerrankin! Mä olen ehkä Suomen suurin Virallisten Juhlapyhien fani. Olen ollut tällainen koko työurani ajan, koska nämä ovat melkein takuuvarmasti rauhallisia päiviä. Nämä harvat arkipyhät. Voikun näitä saisi lisää! (Mutku ei saa.)

Tätä ruhtinaallista rauhaa tekis mieli juhlistaa drinksulla, mutta mulla on dilemma: himassa ei ole kuin shampanjaa, hyvin kallista kuoharia, makeaa likööriä ja pahaa siideriä. Ei kai tämä ihan shampanjan arvoinen juhla sentään ole vai mitä mieltä olette?

Hyvää pyhää kaikille!

Mukavaa

Mukava on laatusana, jota vain aniharvoin voin oikeutetusti käyttää kuvailemaan elämääni, mutta eiliseen ja tähän päivään se sopii.

Eilen paistoi aurinko, näin kenties enemmän ulkomaalaisia kuin suomalaisia, pystyin ylläpitämään illuusiota ihmisten välisestä ystävyydestä ja elämä vaikutti muutenkin hetken ajan esimerkillisen tasapainoiselta.

Tänään olen saanut kieriskellä laiskottelun uskomattomassa nautinnossa. Olen tehnyt entistä läheisempää tuttavuutta erään mielikirjailijani kanssa, vuoteessa lojuen.

Jos jokainen päivä olisi sanokaamme vaikka vuoden ajan tällainen, olisin 365 päivän kuluttua 100 % varmuudella onnellinen.

Satunnainen leffasuositus

Tuli katsottua Fatih Akinin Taivaan reunalla ja täytyy sanoa, että olipa piristävä tapaus.

”Jos valtio uhkaa tuhota kansan, on taisteltava vastaan”, muun muassa noin siinä sanottiin.

Mutta en mä nyt minään poliittisena leffana tuota pitäis, vaan pikemminkin psykologisena. Tietysti siinä oli leffojen tapaan epärealistisen monimutkainen juonikuvio, mutta olipa miellyttävää katsella erityisesti eräänlaisena päähenkilönä esiintyvän Nejat Aksun (Baki Davrak) roolia ja näyttelemistä. Siinä kerrankin mies, jonka elämän pääasiallisena sisältönä ei vaikuttanut olevan naisten nuoleskeleminen, eikä toisaalta väkivaltakaan. Eli ei kumpikaan niistä elämänsisällöistä, jotka usein lankeavat leffamiekkosten osaksi.

On kyllä todella ihmeellistä katsella (edes elokuvassa, kun muuten ei saa) miestä, joka elää järkevästi ja käyttäytyy koko ajan hyvin. Miestä, jolla vaikuttaisi olevan aivotoimintaa ja itsehillintää. Joku suunta elämässään, vaikka arkinenkin. Sitä paitsi, hän hymyili elokuvan aikana suunnilleen yhtä paljon kuin ihmiset hymyilevät normaaliarjessaan. Ei mitään vitivalkoisia pepsodent-hymyjä lähikuvana päin kameraa, ei ylipäänsä minkäänlaista mielistelyä… (Pidän kyllä hymyistä, mutta vain aiheellisista.)

Joopa joo; ei liene vaikea huomata millä silmällä mä olen tuota leffaa katsonut. Joku muu voi kuitenkin saada muita asioita irti samasta tarinasta. Ihan varmasti saakin. Suosittelen!

(DVD:n takakansilässytys kyllä johtaa leffan sisällön suhteen harhaan, mutta en antanut sen hämätä.)

Lempilaulujen aiheet

Tuli mieleen miettiä lempimusaani kappaleiden aiheiden kautta.

Olen ollut erottavinani muutaman teeman:
- romanttinen rakkaus (esim. tämä <- menee all time top 10 biisin joukkoon mun makumieltymyksissä)
- bilettäminen, lauantai illan huuma (esim. tämä)
- avaruus, robotit / koneet, yliluonnollinen (esim. tämä)
- veljeys / lähimmäisen rakkaus (esim. tämä)

Kuuntelen aina, vaikka miten yksinäisenä, väkisinkin paljon ns. rakkauslauluja, heh.

  The Limit – She’s So Divine

Hupaisin aihepiiri on ehkä kuitenkin tuo avaruusmeininki, mutta se varmaan johtuu noiden musiikkikappalaiden valmistumisajankohdasta, 70-80 luvuilla jaksettiin intoilla avaruusmatkailusta, jopa musiikin aiheeksi asti.

Luontevimmalta tuntuu bilettämisteema. Olen aina rakastanut tietynlaista eskapismia arjesta.

Plush – Free and easy

Rentoutunut

Jospa voisi joskus olla rentoutunut. Edes hetken. Vaikka päivän!

Juuri nyt olen aika lähellä sitä tilaa ja voin jopa kuvailla teillekin, mistä tämmöinen minulle outo olotila johtuu:
- olen saanut osakseni poikkeuksellisen paljon myönteistä huomiota*
- työpäiväni oli harvinaisen yksinkertainen

Siinäpä tuo resepti rentoutumiseen. Täytyy koittaa ottaa tästä hetkestä kaikki ilo irti!

…

* Normaalisti ei ikinä kuule myönteistä sanaa. Ei kiitosta kovasta vaivannäöstä, ei mitään. Joutuu aina vaan yrittämään enemmän, enemmän ja olemaan epävarma siitä, onkohan sittenkään onnistunut.