Hajanaisia mietteitä elokuvista

Meitsi on pitänyt omaa leffakerhoa nyt pari päivää ja olen löytänyt elokuvan, jonka avulla voin tästä lähtien testata kaikki uudet ihmiset (etenkin miehet) joihin olen aikeissa tutustua. Se joka pitää Louis Mallen elokuvasta Rakas sydän, ei todellakaan pääse lähipiiriini.

Miksi (minä idiootti) katsoin tuon elokuvan vasta nyt? Olen nimittäin haaskannut elämästäni vuosia miehen kanssa, jonka mielestä Malle (ja oletettavasti myös kyseinen elokuva) ovat huippuja.

Ylipäänsä ranskalaiset elokuvat sopivat vain 13-16 vuotiaille, joiden mielestä kaikenlainen erotiikan sävyttämä hölmöily on äärettömän kiinnostavaa. Jos kuitenkin aikuinen ihminen pitää moista vakavasti kiinnostavana, niin…

Leikkiäkseni elokuvakriitikkoa: Rakas sydän noudattaa huonon (ja sairaan) pornoelokuvan juonta. Yllätyin vain siitä, että kohtaus jossa herrasperheen teini-ikäiset pojat harjoittavat kovakouraista ryhmäseksiä sisäkön kanssa oli ilmeisesti unohtunut leikkauspöydälle. Mutta se olisikin kai ollut aivan liian normaalia sopiakseen kuvaan…

No, se huonoista elokuvista.

Yllättävän hyvä sen sijaan oli Magnolia, jonka suvaitsin katsoa vasta nyt. Olen joissakin asioissa aika jälkeenjäänyt. Ja ennakkoluuloinen. Esim. Tom Cruisen näyttelijäntyötä kohtaan – näköjään suotta.

Olen löytänyt myös pari makuani miellyttävää kämppää elokuvista. Toinen on Magnolian kuolevan miehen asunto. Ihanaa, avaraa tilaa, pehmeitä värejä, hienoja materiaaleja… Miljonäärin asunto, valitettavasti. Mulla ei sellaseen ole saumaa. (Ei ole saumaa edes naida kuolemaa tekevää miljonääriä, heh.)

Maltillisempi versio saman aikakauden & tyylisuunnan asunnosta löytyy elokuvasta Minkä taakseen jättää. Tuosta elokuvasta voisi kirjoittaa enemmänkin…

Okei, jos Suomessa pitää kesää viettää…

… niin kyllä mä voisin tälläsessä kesähuvilassa oleskella (ainakin vähän aikaa).

Kuva: Kannustalo

(Liittyy aikaisempaan postaukseeni kesähuvilamaisen vaaleasta sisustustyylistä.)

Jotain viihdettä mullekin…

Huvitin itseäni suunnittelemalla kätevän kämpän kiireisen ihmisen tarpeisiin. (No okei, olis tuollainen kämppä muutenkin ihan kelpo asumus, ei pelkästään kätevä.)

Tässä se on:

Mutta mitäs nuo viivat ja numerot tarkoittaa?

Ne on kuvitteellisia reittejä, joita seuraamalla kämpästä saisi kaiken irti. Esimerkiks, leikitään vaikka, että olis sunnuntai aamupäivä ja mä heräisin lokoisasta vuoteestani (kuvassa siniharmaa laatikko). Nousisin ylös (vihertävä katkoviiva). Kävisin ensin pikaisesti aamupesulla (1) ja kurkkaisin aurinkoista merimaisemaa parvekkeelta (2). Poimisin työtilan nurkasta kahvikoneesta tuplaespresson (3) ja kenties työskentelisin hetken aikaa (4). Sitten suuntaisin keittiöön ja tekisin hieman aamiaista (5) ja ehkäpä poimisin viinikaapista messiin myös pienen pullon kuohuviiniä. Seuraavaksi koukkaisin hallin lehtitelineestä (6) jotakin mukavaa luettavaa ja suuntaisin suorinta tietä vaahtokylpyyn (7) lekottelemaan.

Eikös olisikin kivaa?

Tai toinen vaihtoehto: Kiireisen päivän jälkeen saapuisin kotiin (punavioletti katkoviiva). Pesisin meikit naamasta eteisen vieressä olevassa kylppärissä (1), heittäisin työvaatteet pyykkikoneeseen (2) ja vaihtaisin vaatehuoneessa rentoihin kotivaatteisiin. Hallin nettikoneella (3) tsekkaisin nopeasti kavereiden kuulumiset, ennen kuin suuntaisin keittiöön laittamaan iltapalaa (4).

(Punainen ja oranssi viiva esittävät vaihtoehtoisia reittejä suoriutua aamulla mahdollisimman nopeasti sängystä ylös ja ulos.)

Aika kätsyä, vai mitä?

Todella harmillista, että mä en ole rahoissani oleva arkkitehti! En siis pysty rakennuttamaan tuollaista mittatilauskämppää itse itselleni, hienolle paikalle, avoimien merinäkymien ääreen…

Harmin paikka, kun…

… en ole asuntoa vailla, mutta jos olisin, niin tässä voisi olla yksi mahdollinen.

(Tarkoitan siis itse asuntoa, en kalusteita.)