Eiiiiii K-kauppa, minkä teit!

Ainoa yritys, jonka melkein (tai jopa ihan oikeasti) kanta-asiakas olen, K-ryhmä, on ruvennut kaikessa hiljaisuudessa lobbaamaan ydinvoimaa! Tämä on katkera uutinen, enkä tiedä mihin johtaa… Ainakin johtaa mut harhailemaan tiettömille taipaleille etsimään ruokakauppaa.

Kun löydän kaupan, en myöskään voi enää ostaa Valion, Atrian tai Myllyn parhaan tuotteita – samasta syystä.

Enkä voi erehtyä S-ryhmän kauppaankaan. Sama vika siinäkin.

Ei hitto, että menee vaikeaksi!

Osasin sentään tehdä jotakin. Toivottavasti asian korjaamiseksi!

…

Kesko / K-ryhmä = K-ruokakaupat, Kespro Oy, Anttila, Kodin Ykkönen, NetAnttila, Intersport, Budget Sport, Kesport, Asko, Sotka, Musta Pörssi, Konebox, K-rauta, Rautia, VV-Auto, Auto-Span Oy, Konekesko jne.

Suomeen ei jää kuin työttömät…

… ja pari orjapiiskuria.

On todella mielenkiintoista funtsailla, millaista maata tästä parhaillaan rakennetaan. Porukkaa on kohta enemmän työttöminä kuin töissä, veronmaksajien määrä vähenee, ihmiset ikääntyy, työttömät pakotetaan aiempaa kattavammin palkattomiksi harjoittelijoiksi jne.

Kenen taskuun kaikki raha valuu? Mitä 95 % porukasta aikoo tehdä? Mitä lopulta tapahtuu?

Mä luulen, että henkilökohtaisesti terveellisintä olis vaihtaa maisemaa ajoissa.

Nillitystä

Onhan tämä tosi typerää turhasta itkemistä tämä mun touhu, sen myönnän. Kun katsoo esim. romanikerjäläistä, niin tuleeko sellainen fiilis, että olis mukava muuttaa Romaniaan? Että siellä olis asiat paremmin? Ei tod.

Kuitenkin kun on syntynyt etuoikeutettuun asemaan, niin kutsuttuun pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, ei meinaa osata millään hyväksyä pieniäkään epäkohtia. Mä en ole joutunut kerjäämään. Pahimmillaan olen ollut hyvin vähällä ruualla joitakin viikkoja ja kokonaan syömättä pari päivää (koska en ole osannut nöyrtyä lainaamaan rahaa kavereilta). Ainoastaan kerran olen ottanut pikavipin. (Se on se moderni köyhäinapu, toim. huom.) Eli kuin ihmeen kaupalla olen onnistunut selviytymään hyvinvointivaltion asettamista sudenkuopista. Niitä nimittäin löytyy.

Ehkä ärsyttävintä on se, että asiat ovat TEORIASSA hyvin. Kaikki on PERIAATTEESSA järjestetty: on opintotuki, työttömyyskorvaus, sairaspäiväraha, toimeentulotuki… mutta jokainen kyseisten tukimuotojen kanssa tekemisiin joutunut tietää vähintään yhden tapauksen, jossa valtion tarjoama tuki on sittenkin osoittautunut tyhjiksi lupauksiksi. Miksi lupaillaan (noin elämälle olennaisissa asioissa), kun lupauksiin ei voi luottaa?

Miksi asiat tehdään vaikeiksi, elämä kärsimykseksi?

Äitini, joka ei (onneksi) ole joutunut aivan samanlaiseen asemaan elämässään kuin minä, puhui tänään epäuskoisella äänellä tietystä säädöksestä liittyen julkiseen terveydenhuoltoon. Päivitteli sitä. Todella aiheellisesti, sanoisin. Mutta mä en oikein jaksanut kuunnella, sillä olen sisäistänyt jo vuosia sitten, kuinka asiat nyt vaan menee. Juhlapuheet ovat äärimmäisen kaukana arjen realiteeteista. Keskeytin siis äitini puheen kysymällä: “Hei, tiedäksä mitä me ollaan?” Hän hiljeni, vastatakseen hetken kuluttua hämmentyneellä äänellä: “Me ollaan… työvoimaa… Mutta ei kai lapsetkin..?”

Kyllä. Lapsetkin ovat työvoimaa. Joka ainoa henkilötunnus (s.o. ihminen) on valtion omaisuutta syntymästään saakka. Ja työvoiman todenperäisempi nimitys on orja. Me olemme valtion orjia. Lapsesta saakka.

Joillekin se vain valkenee hitaammin kuin toisille… Tiedän itse kuuluvani kohtalaisen hitaisiin. Ei oikein istu mun kovaan kalloon tämä orjan asema, vieläkään. (Mulla ehti sentään olla pieni vapaan elämän tynkä joskus, muistan sen vielä…)

En jaksaisi olla tilivelvollinen joka käänteessä… Sääntelyn alainen. Kontrollissa, lieassa, kahleessa.

Pako yhteiskunnasta

Mun ote viheliäisestä yhteiskunnasta ja rasittavista velvollisuuksista on kesän aikana pelottavassa määrin herpaantunut. Ikävyys on alkanut tuntua mahdottomalta, ei vain normaalilta arjen ilmiöltä.

En halua tätä kuivaa elämää! Haluan mehevämmän!

Haluaisin ensinnäkin kunnollisen työn, jossa voisi säilyttää itsetuntonsa ja nauttia riittävistä tuloista.

(En pidä kituuttamista kauneimpana taiteenlajina.)

Itsetunto… Se tosiaan on parantunut, mitä kauemmaksi olen repinyt itseni velvollisuuksien harmaasta hämähäkinverkosta.

Mutta ihminen, jolla on itsetuntoa ja elinvoimaa, on yhteiskunnalle vaarallinen.

Niinpä yhteiskunta valmistautuu tällä hetkellä iskuun… Isku on tähdätty kohti minua, vaarallisesti kesän aikana villiintynyttä rikkaruohoa. Minut pitää palauttaa ruotuun.

EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII.

Oi, maamme Suomi

Tässä olis ajankohtainen keskustelu, johon vois vaikka osallistua.

t. Neiti Narisija, joka ei diggaile örvelöistä

…
P.S. Klikkaa kuvaa!

Olisinpa Vatti Manhanen

Jostain iski päähän, että vitsit kuinka helppoa elämä oliskaan, jos olis luonteeltaan, sukupuoleltaan ja asemaltaan sellanen kuin Vatti Manhanen!

Ensinnäkin hän on mies. Toisekseen ilmeisesti aika itsetyytyväinen mies. Kolmannekseen hän on sulkeutunut ja pidättyväinen (sellaset ihmiset jätetään Suomessa rauhaan, tekivätpä mitä ja miten pöljää tahansa). Neljänneksi hänellä on asema, jota melkein mikään ei enää horjuta. Ainakin hänelle kertyy edelleen rahaa. Se tekee elämän helpoksi. Ja hän näyttää tavalliselta: ei hyvännäkönen, ei huononnäkönen, eikä ulkomaalaisen näkönen.

Ah, siinäpä ihanne-ihminen!

Oppikaamme siis häneltä:
- suojele reviiriäsi
- älä näytä tunteitasi: kasvot ovat naamari
- usko itseesi ja kaikkiin ideoihisi – älä ainakaan paljasta epäröintiä
- puhu vähän, hitaasti ja hillityllä nuotilla
- älä puhuessasi ilmehdi: silloin typerätkään sanomisesi eivät välittömästi provosoi toisten tunteita
- liiku hillitysti; mieluiten älä liiku!
- käytä aina täysin tavallisia, norminmukaisia vaatteita
- pidä hiuksesi tavallisina, norminmukaisina
- älä paljasta mitään yksityiselämästäsi
- älä innostu mistään – intohimot ovat vaarallisia
- jos intohimoja on, pidä ne 69-tasolla eli aika tavanomaisina, rahvaanomaisina

Mä luulen, että meidät on asetettu hänen alamaisuuteensa ikuisiksi ajoiksi. Ei kai voi löytyä ketään, joka olisi vielä neutraalimpi?

Jos mulla olis vapaamuotoisempi viikonloppu, niin viettäisin sen Vatti Manhasena, eli noita reunaehtoja noudattaen! Nyt en oikein voi. Muut varmaan luulis, että olen saanut halvauksen…

Huvitti ja suretti

Vilkasin läpi jonkun hömppä-nuorisokyselyn, jonka tulokset voisi otsikoida: Vastustamme kaikkea – paitsi eutanasiaa.

Suomen nuoriso on siis jo hyvin opetettu maan tavoille. Täällä sanotaan kaikelle varmuuden vuoksi EI.

Ei maahanmuuttajille.
Ei äänestysikärajan laskemiselle.
Ei kirkolle.
Ei kannabikselle.

Kyllä eutanasialle!

Eli haluamme elää mieluiten yksin honkien keskellä, vailla apua ja huvituksia ja sitten me haluamme vielä, että joku armomurhaa meidät ja päättää täten elämämme, joka oli kärsimys.

Tuo tosin täytyy kääntää heti muotoon NE haluavat… Minä nimittäin en halua. Mä voisin melkein vastata kyllä kaikelle, mutta ei eutanasialle.

…

Muuta mietityttävää:

Talousasioiden ympärillä pyörivää nettikeskustelua seuratessa törmää edelleen:
- kokoomuslaisiin duunareihin – tosin nykyään selvästi harvemmin kuin noin vuosi sitten.
- palkanalennusten perään kinuaviin työntekijöihin.
- irtisanomisia ja lomautuksia intohimoisesti puolusteleviin tyyppeihin, ketä lienevätkään.
- täydellistä tuhoa ennustaviin sijoittajiin, jotka kuitenkin itsetuhoisesti edelleen sijoittavat.
- kärpäsestä härkäsen tekeviin ja sitten kaameassa kärsimyksessä piehtaroiviin. (Tämä liittyy kovin usein ulkomaalaisvastaisuuteen; oman elämän epäonnistuminen on jonkun satunnaisen ulkomaalaisen syy. Ikävästi tulee mieleen natsipropaganda, jonka mukaan saksalaisten talousvaikeudet olivat juutalaisten syy…)
- AY-vihamielisiin palkansaajiin.

Ja kaikenlaiseen muuhun masokistisen hapanta mielenlaatua ilmentävään.

Onko aitosuomalainen elämäntapa värikkäimmilläänkin harmaan eri sävyissä ilakoivaa?

Maalaus: Claire Bryan

Ehkäpä on.

Välillä, kun olen saanut oikein pahan yliannoksen tuota väriskaalaa, yritän miettiä millainen olisi normaali ja hyväksytty suomalainen ihminen? Mä luulen, että hän olisi jotain tällaista:

- 50-vuotias mies. (Ehdottomasti mies, sillä naiset aiheuttavat niin paljon ongelmia mm. jatkuvilla tasa-arvovaatimuksillaan.)
- ruokavalio painottuu perinteisiin liharuokiin. (Rehunpurijat on epäilyttäviä hippejä, Suomessa edelleen vuonna 2009.)
- ei sylje lasiin, muttei ole näkyvästi juoppokaan. (Tosimies ei ole uskovainen eikä mikään muukaan raittiudenystävä.)
- koulutie päättynyt kansakouluun.
- duunariammatissa, esim. rekkakuski.
- ei harrasta: katsoo iltaisin telkkua.
- urheilu on ainoa oikea taidemuoto. Sekin penkkiurheilun muodossa.
- ei lue lehtiä: ostaa joskus iltapäivälehden ärrältä.
- ei matkustele: vihaa ulkomaita ja etenkin ulkomaalaisia. Tallinnasta hakee joskus viinaa. (Risteily on elämän kohokohta, jolloin menee pikkasen överiksi mm. juomisen kanssa.)
- tuntee alle 10 ihmistä, oma perhe mukaan lukien: ystävät ja kaverit on akkojen kotkotuksia.
- 50-ikävuoteen mennessä eronnut. (Naiset on aiiivan liian vaativia. Eukko vaati kotitöiden jakamista, mutta tosimieshän ei tiskaa.)
- Ei puhu: murahtelee. (Erilaiset mielipiteet on maailman turhimpia. Asiat on niinku ne on.)
- todella pahasti vieroksuu: kulttuuria, filosofiaa, uskontoa, aatteita. (Turha hämmentää elämää millään uusilla vaikutteilla…)
- ei milloinkaan haluaisi kätellä: homoa, lesboa, feministiä, ulkomaalaista, hiv-potilasta. (Katsoo kuitenkin öisin salaa lesboseksivideoita, varsin kiinnostuneena. Saattaa itsekin kantaa HI-virusta Tallinnan tuliaisina, mutta ei aio ikinä mennä testiin.)

Tuollaista tyyppiä vastaan kellään ei varmaan olisi mitään nokan koputtamista? Vaikka tuo tyyppi jättäytyisi omatoimisesti työttömäksi ja eläisi niinsanotusti muiden siivellä, siitä ei oltaisi moksiskaan. Eikö vain? Hän olisi kuitenkin ihan rehti kunnon suomalainen. (Sain idean: Voisin alkaa vetämään suomalaisuuskursseja ulkomaalaisille. Tunnen ainakin yhden Suomessa asuvan englantilaisen tiedemiehen, jonka pystyisi kovalla treenaamisella ja makkara & keskikaljakuurilla rakentamaan kunnon suomalaiseksi. Siis ulkoisesti. Luulen, että hän haluaisi kuitenkin edelleen jatkaa ammatissaan, lukea lehtiä, matkustella, viettää sosiaalisesti vilkasta elämää, harrastaa kulttuuria jne.)

Onko niin, että jos on tarpeeksi harmaa ja massaan sulautuva, niin tulee hyväksytyksi, vaikka ei mitenkään erityisen hyvä ja/tai yhteiskunnalle hyödyllinen ihminen olisikaan?

Mielenkiintoista

Teen tässä vähän muistiinpanoja lehtijuttujen pohjalta.

Saksassa:

- ihminen voi oleskella lentokentällä kolmisen kuukautta
- psykiatrisen klinikan potilasta ei pakoteta syömään lääkkeitä, jos hän ei halua
- pakkohoitoon toimittaminen edellyttää oikeuden päätöstä

Aika suuria vapauksia!

Noin teoriassa on mielestäni hyvä, että ihmisen henkilökohtainen reviiri on mahdollisimman laaja. Suomessa… no jokainen tietää… edes terveiden ihmisten sähköpostit eivät enää ole omia.

Kun on elänyt samoissa oloissa vuosikymmeniä, pitää oman asuinpaikkansa käytäntöjä tavallisina ja ehkä jopa luulee, että samoin on kaikkialla muuallakin, kaikissa muissakin länsimaissa.

Itse en tunne minkään toisen maan todellista arkea, mutta jo muutamien viikkojen oleskelu muualla antaa viitteitä siitä, ettei kaikkialla sentään ole IHAN NIIN KURJAA KUIN TÄÄLLÄ.

En tajua, miksi suomalaisia pitää kohdella kuin maaorjia?

Enkä kyllä tajua sitäkään, että miksi hyvät ja huonot ajat vaihtelevat niin järjettömän tuntuisesti? (Natsi-Saksa vs. nykyinen Saksa, esimerkiksi. Tosin mulla on sellainen ajatus, että nykysaksalaisten hienotunteisuus ja suvaitsevaisuus johtuu osittain siitä, että haluavat tarkasti – ehkä liioitellunkin tarkasti – varoa toistamasta mitään menneistä virheistä. Kauhealla menneisyydellä on siis saattanut olla jalostavakin vaikutus? Hirveä hinta siitä kuitenkin…)

Pitäis osata olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Missähän pitäis olla nyt?

Joskus tartteis telkkaria

Eilen olisin tarvinnu, Mikkosten takia, mut onneks pystyin korvikkeeksi nauramaan edes tälle.

So sad

Surullista, kun hukataan mahdollisuuksia.
Surullista, kun rakennetaan kärsimystä.

Surullista, kun eletään tietämättömyydessä.
Surullista, mitä siitä seuraa…

…

Luin hämmentyneen keski-ikäisen suomalaisen kirjoituksen kotimaan poliittis-taloudellisesta tilanteesta joka on häntä siteeratakseni kuin “sekametelisoppaa”.
Ajattelin: Tuon ikäiset ovat niin tottuneita luottamaan johtajiin – ei pitäisi. Vaan pitäisi ottaa itse selvää, pysyä hereillä. (Kun luottavaisesti silmänsä kiinni painavia, pehmeään uneen nukahtavia on riittävästi, susi lampaiden vaatteissa voi johtaa koko lauman tuhoon.)

Luin suomalaisen rasistin ennakkoluuloista nettipropagandaa.
Ajattelin: Niin täydellisen tietämätöntä.

Luin perusteellisen artikkelin erään poliittisen pakolaisen elämästä ja kokemuksista suomalaisen maahanmuuttobyrokratian rattaissa.
Ajattelin: Järkyttävän surullista.

…

Asiat voitaisiin järjestää – miksi niin ei tehdä?

Marvin Gaye – What’s Going On