Joululahjalista 2009

Nyt on mistä valita…

Kuvan lähde: Plan

Plan, Usko lapsiin -lahjat
http://www.plan.fi/fi-FI/ethicalgifts/

Suomen pakolaisapu, Parempi lahja
http://www.parempilahja.fi/

Kirkon ulkomaanapu, Toisenlainen lahja
http://www.toisenlainenlahja.fi/fi/

World Vision, Lahjakauppa
http://www.lahjaksilehma.fi/lahjakauppa/

Unicef, Pehmeä paketti
http://www.unicef.fi/pehmeapaketti

Kepan hyvät vinkit & linkit
http://www.kepa.fi/kampanjat/nain_osallistut/maailmanparannusvinkit/joululahjat

Meikä vaikuttui erään firman joulukirjeestä, joka haastoi auttamaan. Jotakin pientä on tullutkin jo “hankittua”, lähempänä joulua sitten lisää.

Vanhuuden oireita, osa X

Mistään muusta en haaveile kuin rauhallisesta elämästä…

Tänään olen viettänyt Oikeaoppista Ensimmäistä Adventtia! Todellakin. Olen käynyt joulukonsertissa ja parhaillaan tuijottelen (tämän tietsikan näytön ohi) kynttilänvaloa ja kuuntelen vielä vähän lisää joulumusiikkia.

Ei-jouluihmisestä on kovaa vauhtia tulossa jouluihminen. Tai siis… RAUHALLISTA vauhtia, kuten keski-ikäiselle sopii.

Anyway; mä suunnittelen oman lauluyhtyeen perustamista ens vuoden adventtiaikaa ajatellen. Vois vetästä muutamat joulukonsertit ja jopa tienata hommalla, sen lisäks että laulaminen on erittäin kivaa. Mahtaakohan mun blogia seurata kukaan ideasta kiinnostunut? (Mulla + kavereillani oli nuorempana vastaavanlainen yhtye, mutta sitten se hajosi kun porukka muutenkin levisi maailman tuuliin. Nyt kiinnostaisi kuitenkin kovasti ottaa jonkinlainen uusinta.)

Seuraavaksi suunnittelemaan ohjelmistoa…

Hyperventilaatio

Kuka hullu on taas ottanut ja täyttänyt mun kalenterin?

Viimeistään viikonloppu tulee tekemään musta lopun. Tai ehkä pikemminkin maanantai, koska silloin pitäis taas jaksaa aloittaa uusi viikko. “Huh huh huh”, sanon jo etukäteen.

Ensi hätään aion tältä istumalta etsiä itselleni uuden kännykän. Why? No, ihan vaan siks koska tämä hullu tarvitsee kalenteriominaisuuksiltaan maailman parhaan kännykän!

Huonojen asioiden päiväkirja

Mulla on ollut jo pidemmän aikaa niin uskomattoman huono tuuri, että nyt alan sisuuntua “kohtaloon” (tai mitä tämä nyt onkaan) oikein toden teolla. Aion tällä päivämäärällä alkaa ylläpitää huonojen asioiden päiväkirjaa. Joka päivä merkkaan ylös kyseiselle päivälle sattuneet vastoinkäymiset.

Ne voivat olla aika käsittämättömiä… Kuten eilinen ja tämänpäiväinen. Ihan uskomattomia! Ja kamalia. Uskomattoman kamalia.

Huah… elämä ei ole helppoa.

Mallikansalainen

Hän on sitten päättänyt ryhtyä mallikansalaiseksi. Tätähän ne päättäjät toivoo, että vanhukset ja vähän muutkin ottaisivat ja kuolisivat pois päättäjiä häiritsemästä.

Mulla taas on ihan päinvastainen linja. Vaadin hoitoa! Esim. tänään olen aloittanut aamun soittelemalla valtakunnalliseen terveysneuvontaan, jossa on ilmeisesti kätevä ja kustannussäästöjä tuova YKSISUUNTAINEN LINJA! Minä kuulen vaimealla äänellä: “Terveysneuvonta, haloo, terveysneuvonta, haloo…”, mutta he eivät ilmeisesti kuule mitään.

En, jumalauta, aio tyytyä tähän! Seuraavaksi julkenen soittaa terveyskeskukseen, vaikka se varmasti pahasti häiritseekin heikäläisten aamukahvin juontia. (Mistä vetoa, päädyn lopulta yksityiselle lääkäriasemalle…)

Elämää yhteiskunnassa

Aika samassa veneessä sitä ollaan muissakin EU-maissa. Kandee katsoa Bertrand Tavernierin leffa Tänään se alkaa (Ça commence aujourd’ hui), joka ei kylläkään esitä todellisia ratkaisuja ongelmiimme, mutta yritystä ainakin löytyy…

En tiedä uskonko minkään ratkaisevan, mutta ainakaan en itse aio täysin mykkänä seurata kun elämisen mahdollisuudet kapeutuvat, lopulta viedään kokonaan, meiltä tavallisilta ihmisiltä.

Ensinnäkin: työ pitäisi pystyä jakamaan tasaisemmin. Valtavat työttömien laumat ja samanaikaiset ylityöllistettyjen, stressattujen joukot ovat väärä yhdistelmä. Tuo pitäisi oikaista. Sen voisi tehdä. Mistä kiikastaa, ettei mitään tapahdu?

Stressitekijöitä

Päätin aloittaa kampanjan itseni puolesta. Kampanja toteutetaan sillä tavalla, että minä suhtaudun mahdollisimman sallivasti siihen, että en jaksa.

Ei ole oikeasti ihme, etten jaksa. On muutamia niin vallitsevia stressitekijöitä elämässä nyt / nykyään. Enemmän kuin ennen. Ennen oli oikeastaan vain kaksi jatkuvaa harmin aihetta: konstikas ja vaikea työelämä ja vastentahtoinen yksinäisyys. Nyt on ”vähän” muutakin ”pientä”.

Että… Ei voi muuta kuin yrittää kestää ja olla itselleen armollinen. Toivottavasti tästä kaikesta selvitään – joskus!

Oi, maamme Suomi

Tässä olis ajankohtainen keskustelu, johon vois vaikka osallistua.

t. Neiti Narisija, joka ei diggaile örvelöistä

…
P.S. Klikkaa kuvaa!

Pysytellään ajan hermolla

Mun duuni ei juuri nyt edellytä herkeämätöntä median ja ajankohtaisten ilmiöiden seurantaa, mutta täytyy silti koettaa vähän skarpata. Ettei vallan nukahtaisi väärällä hetkellä…

Eräässä nettikeskustelussa nostettiin esille yhtälö joka välähti jo jokunen aika sitten minunkin mieleeni: Mitä tapahtuu ensi syksynä? On lama. Ihmiset polttavat itseään loppuun eikä saikkua uskalleta hakea irtisanomisen pelossa. Sitten alkaa perinteinen syksyinen flunssakausi… mutta se ei tällä kertaa olekaan vain tavallista flunssaa vaan sikainfluenssaa. Tadam!!!

Saattaa koittaa aika mielenkiintoiset ajat ja saattaapi olla, että mun nykyinen duunipaikka osoittautuu ihan mukavaksi ’suojatyöpaikaksi’*.

…

* Edellyttäen, että minulla on syksyllä (sama) työpaikka. (Mikään ei ole niin varmaa kuin työelämän epävarmuus. *koputtaa puuta*)

Mitä ne on vetäny?

Nyt on kyllä ihan pakko nauraa.

Ja isosti.

Toki mä siis enemmän kuin kannatan kaikkea tuota taivaanrannanmaalailua. Olis kieltämättä todella ihQua voida vaan AJATELLA MITÄ HUVITTAA työkseen. Mutta kaikki ei voi.

Vaikka minäkin heidän lisäkseen vielä joskus onnistuisin kampeamaan itseni tuohon eliittiporukkaan joka kelailee, funtsailee, lorvailee ja sorvailee, niin sekään ei vielä pelastaisi maailmaa, ei edes vaatimattomasti suomalaista työelämää.

Joku – itse asiassa aika helvetin moni – jäisi edelleen raatamaan. Korvaamaan minun jälkeeni jättämän resurssivajeen…

…

Luojan kiitos, mun henkilökohtaisessa työelämässä on ilmennyt viime aikoina yksi uusi mieluisa piirre, jo entuudestaan diggailemieni palaverejen (ah, sitä puoliuneliasta, tehotonta nirvanaa) lisäksi. Ei vaan pysty tämän avoimemmin hehkuttelemaan, sorppa.