Jestas!

Nyt sitä kuulkaa sanellaan jopa missä tahdissa viesteihin pitää vastata ja kello mistä mihin mun tulee istua chattailyvalmiudessa.

Ei oo todellista! :O

Ihme kun ei kirjoiteta vastauksia sanasta sanaan jo valmiiksi – mä voisin vain allekirjoittaa!

Itse asiassa taidan suositella tota juttua, pääsisin vähän helpommalla… Eikä tulis vastaamisen kanssa niin kiirekään. (Ei mulla ole AIKAA tähän sekoiluun.)

…

Vakavasti puhuen; mä en enää todellakaan tiedä, mitä ajattelisin koko asiasta: miehet, parisuhde, perhe. Olis varmaan terveellistä luovuttaa. Lopullisesti. Hulluks tässä muuten meinaa tulla…

Lisäksi mä en osaa ottaa tätä touhua VAKAVASTI. Miehet ilmeisesti ottaa – ainakin ne pistää kaiken aikansa tähän tai siis siihen sekoiluun. (Ne muuten chattailee ja meilailee työajalla, olen havainnut!) Mä en vaan pysty… Tunnen itseni ihan pimahtaneeks jo tällä vähäiselläkin satsaamisella. Ei ole mun laji väkisin vääntää jotain keskusteluntynkää junttejen (anteex) kanssa. Eikä myöskään yksisuuntaisen sanelun kohteeksi joutuminen nappaa, ei todellakaaaaan!

Ongelman ydin lienee kuitenkin se vanha tuttu: mä en kiinnostu kenestäkään. Jos kiinnostuisin, olis varmaan lasten leikkiä istua 4 h illassa chatissa. (Toisaalta, miksi mä silloin istuisin chatissa, enkä k.o. miehen sylissä?)

Eikä näköjään kiinnostumatta pysty päätymään parisuhteeseen. Mä en jaksais ikinä teeskennellä tarpeeks! En vaan jaksais viedä tätä ajan haaskausta riittävän pitkälle… vaikka haluaisinkin miehen, perheen, lapsia.