Voi vitsit

Hämärästi muistan, että joskus oli puhelinnumerot, joiden perusteella tiesi, missä taloissa joku asuu! Lakanat mankeloitiin! Silloin tuntui, että eihän lakanoita voi kertakaikkiaan edes käyttää ilman vetämistä, mankeloimista ja huolellista viikkaamista. Matot tampattiin. Hiukset kammattiin leteille. Musarissa käytiin seurakuntatalossa.

Luin kerrontaa elämästä Helsingin Siilitiellä 60-70 luvuilla ja mieleen tuli kaikenlaista mennyttä… (Itse en tosin en ole asunut Siilitiellä.)

Lisäksi järjestelin tänään kirjahyllyäni ja löysin kolme vanhaa valokuva-albumia ja suvun ikivanhan vieraskirjan. Varsinainen muistelupäivä siis.

En ole yleensä muistelija-ihminen, siitä yksinkertaisesta ja karusta syystä, että monet muistoista tekevät kipeää.

Anyway; merkittävin ero 70-luvun elämänmenossa verrattuna tähän päivään on muistikuvieni mukaan se, että silloin ihmisillä oli aikaa.

70-luvun naisilla (äidilläni & ystävillään) oli aikaa nähdä toisiaan. Pidettiin juhlia, juteltiin, parannettiin maailmaa, harrastettiin – jotain muuta kuin kuluttamista, kosmetiikkaa ja laihduttamista.

70-luvun naisilla oli ihmismäiset, persoonalliset kasvot. Rauhallinen katse. Muistan sen. Jotenkin nimissäkin oli enemmän järkeä. Jos joku oli Heta, hän todella oli Heta. Nykyään ihmisille riittäisi erottelukeinoksi vaikka numerosarjat… Ei ole enää tilaa persoonallisuudelle! Siis sillä lailla aidosti.

Ajatella, että ei ollut mitenkään harvinaista, että naisella oli ajamattomat säärikarvat. Hän saattoi silti mennä ihmisten ilmoille, vaikka rannalle tai tanssitunnille.

Säärikarvoista huolimatta ihmiset olivat kauniimpia. Ne rauhalliset silmät… Hehkuva iho, lämpö.

Johtajuus hukassa

Aivojeni saatua enemmän elintilaa minulla on melkein kuulunut napsahduksia päästä, kun lamput on syttyneet ja olen ällistyneenä hoksannut, miten perinpohjaisen vinossa moni asia työelämässä on: esimerkiksi johtajuus.

Hetki sitten melkein tippa linssissä tunnelmoin ajatellessani niitä ahkerien, tunnollisten työntekijöiden laumoja, jotka olemattoman, huonon tai peräti tuhoisan johtajuuden alaisina saavat loppujen lopuksi hyvin paljon aikaan!

Vain pari kertaa työurani aikana minua on esimieheni taholta opastettu uusiin työtehtäviini; aina muulloin tekeminen ja sen oppiminen on riippunut lähes täysin omista kyvyistäni ja hoksaamisestani, ainostaan tavoitteet on ilmoitettu selkeästi. (Joskus ei niitäkään, vaan on vain kuulunut epämääräistä muminaa siitä, että tavoitteisiin ei ole päästy.)

Johtajuuden todellinen funktio ei tunnu olevan työn johtaminen, vaan alaisten simputtaminen… Mitä oikeastaan tapahtuisi, jos nämä johtajan tittelillä mellastavat työpaikkakiusaajat heivattaisiin kokonaan veks työelämästä? Samoja hommia voitaisiin jatkaa… Sillä harva johtaja on työntekijöihin verrattuna kovinkaan olennainen palikka sen suhteen mitä tehdään ja miten. Työntekijäverkosto ihan omaa aktiivisuuttaan pitää yllä toimintaa, oppii ja tietää parhaat käytännöt, vinkittää toinen toistaan, opiskelee lisää jne. Joten mihin sitä johtajaa tarvitaan?

Aika monessa firmassa riittäisi omistaja ja hallitus. Muu työnjohto voisi olla jaettu työntekijöiden kesken. Yksi vastaisi yhden, toinen toisen toiminnan käynnissä pitämisestä. Ja välillä vaihdettaisiin vuoroja.

Olisi todella mielenkiintoista perustaa tuollaisella periaatteella toimiva yritys. Voisi olla jaetun vastuun kehitysfoorumeja, kiertävää työnvetovastuuta, vuorottelevaa yrityksen edustamista ynnä muuta. Modernit tietotekniset ratkaisut mahdollistavat kyllä työn dokumentoinnin ja seurannan niin kattavasti, ettei tarvita johtajaa kokoamaan langanpäät ja pitämään tärkeät asiat mielessään.

Jaettu vastuu pakottaisi yrityksen myös aitoon avoimuuteen, joka on kokemukseni mukaan äärimmäisen harvinaista, jopa tuntematonta suomalaisessa työelämässä. Pahimmillaan oman työpaikan sisäisistä asioista saa parhaan ja totuudellisimman tiedon median kautta…

Latistava johtaja ja simputtava johtajuus syö ihmisistä todella paljon energiaa. En varmasti ole ainut, joka on suomalaisessa työelämässä huomannut tämän?

Ihmiset tuntevat olonsa nöyryytetyiksi. Jokainen arkiaamu on aloitettava henkilökohtaisella tsemppaustuokiolla: “Pystyn mä tänäänkin nielemään kiukkuni, pystyn, pystyn, pystyn. Ja pystyn pitämään yllä tekohymyä pitkälle iltapäivään saakka, vaikka vituttaa jo nyti. Enkä sano vahingossakaan mitään epäkohteliasta, kriittistä…” Heti kun kirjoitin tämän, mulle tuli mieleen erään entisen työpaikkani veski ja aamuiset hetkeni siellä peilin edessä. Yritin siellä löytää päivän mitalle riittävän tasapainon todellisen minäni ja työnantajalle näyttäytyvän orjaminen välille. Se oli vaikeaa…

Latistettu, loukattu ihminen ei takuulla ole mikään maailman innovatiivisin otus! Tätä voisi joku isoista pomoista isoin joskus itsekseen miettiä.

Kun olin joskus nuori ja opiskelija elin vilpittömässä harhakuvitelmassa, että johtaminen olisi ennen kaikkea työn ja toiminnan johtamista – ja ihmisten johtamista kannustamalla & tukemalla. En potenut minkäänlaista johtajakammoa ja olin itsekin varsin kiinnostunut johtajuudesta. Luulin, että mulla on siihen kykyjä. Itse asiassa saattaa ehkä ollakin, mutta mä voisin olla vielä kiinnostuneempi kehittämään jonkun vaihtoehtoisen järjestelmän.

Työ, tuo jokapäiväinen orjuuttajamme

Piristykseksi ensin pieni realistinen tuokiokuva esimiehen ja alaisen välisestä kommunikaatiosta:

Saatuani viime aikoina muun muassa nukuttua paremmin kuin aikoihin ja sitä myötä kerättyä voimia sen verran, että aivoni ovat alkaneet osoittamaan toiminnan merkkejä, mieleni on käynyt yhä hankalammaksi tyynnyttää turtumaan ankeaan, orjuuttavaan arkeen

Mä en rehellisyyden nimissä enää millään jaksaisi olla kenenkään alamainen. Mä en todellakaan tykkää nöyristellä, aristella, jännitellä, pelätä ja olla huolissani jokaisesta päivästä.

Olen tullut siihen tulokseen, että mä haluaisin oikeastaan olla yrittäjä. Yrittäjyys olisi luultavasti melkeinpä ainoa keino, jolla voisi säilyttää (tai siis palauttaa) itsekunnioituksensa työelämässä.

On noita työpaikkoja tullut koluttua aikasta monta tähän ikään mennessä ja ainoastaan yhdessä paikassa olen saanut olla oma itseni. Siellä minua jopa arvostettiin! (Ihmeiden ihme.) Toisessakin paikassa tosin aika pitkälti, mutta siellä hukkui työn määrään ja kolmannessakin paikassa ihan kohtalaisesti, mutta siellä oli pari ahdistelevaa mieshenkilöä jokapäiväisenä riesana. Eli: vain yksi hyvä työpaikka plakkarissa. Eikä sinnekään voinut vakituisesti jäädä… Niin; ihan unohdin, että oli siellä hyvässäkin työpaikassa työn määrä aivan mahdoton. Jotenkin kuitenkin tuo arvostava, miellyttävä ilmapiiri kompensoi työn raskautta melko hyvin. (Miellyttävä ilmapiiri sisälti mm. äärimmäisen voimakastahtoisen, suorasukaisen ja hemmetin vaativan esimiehen, että täydellisen sopusointuisesta miellyttävyydestä en toki puhu; en ole täydellisyyttä vielä työelämästä löytänyt. Voimakastahtoinen, suorasukainen ja vaativa voi kuitenkin olla monella tavalla: tämä henkilö ei selvästikään ollut tuota ilkeyttään, tuotamuksellisesti haitatakseen työntekijöiden elämää. Ja vastapainoksi hän oli älykäs, luova & persoonallinen – piirteitä, jotka minua kiinnostavat. Hmm… ja loppujen lopuksi taidan olla itsekin melko voimakastahtoinen, suorasukainen ja vaativa. Täytyy siis ymmärtää muitakin, joilla on kannettavanaan samat ristit… )

No juu… mitähän mä olin sanomassa?

Sitä varmaan, että mä en välttämättä osaa nähdä itseäni tässä maaorjan asemassa enää kovin pitkään. Tietty ratkaisun paikka mulla tulee näillä näkymin olemaan ensi vuoden alkupuoliskolla – mitä mä teen siitä eteenpäin?

Selvitys: Normaali suomalainen

Mies

Herra Kanervan teossa en näe mitään erikoista, ihan normaalia suomalaisen miehen vonkaamissettiä.

Mikä osoittaa että Kimi Räikkonen kokee yhdessä päivässä yhtä paljon kuin normaali suomalainen mies kokonaisen vuoden aikana?

Eli normaali suomalainen mies, ei puhu eikä pussaa?

Joo normaali suomalainen mies – tyhmä kun saapas!

Ei ole enää normaalin suomalaisen miehen mallia. Ei rauhallisen käsiään käyttävän miehen mallia.

Homot tykkää taiteesta / jutuista mistä normaali suomalainen ÄIJÄ ei välitä.

Ihan normaali suomalainen mies, joka kansanlaulussa laulaa: “Ei ole ruuhta rannalla, joka minun kultaani kannattaa…”

Normaali suomalainen perusmies ajaa krapulapäivänä (=siis kun on jo selvinnyt!) harvinaisen kuuliaisesti liikennesääntöjen mukaan, vilkkukin tulee päälle jo 100 m ennen kuin normaalisti ryhmittymistä ja varmaan ei aja ylinopeutta!!!

Jos mies käyttää alkoholia, hän on normaali suomalainen mies, jonka täytyy saada vähän rentoutua.

Kun en itse ole mikään podari poika. Vaan normaali suomalainen, joka imee bisseä aina sillon tällön yleensä kerran viikossa kunnolla ja sekin vkl.

Eihän kukaan normaali suomalainen metallimies herää vapaaehtoisesti perjantaina olutpitoisen keikkaillan jälkeen ennen kello kymmentä aamulla.

Olen normaali suomalainen mies, mutta kuulemma helvetin itsepäinen, Annila kuvailee.

Olen seurallinen normaali suomalainen mies.

Olet töissäkäyvä, autoileva, viriili, käsistäsi kätevä, normaali suomalainen mies.

Minä en osaa flirttailla, enkä osaa myöskään lukea toisten flirttiä. Eli olen siis normaali suomalainen mies?

Jarkko on ihan normaali suomalainen mies ja rehellinen sellainen. – Muuten samaa mieltä mutta jättäisin pois sanat “normaali” ja “rehellinen”.

No wellu185 olet normaali Suomalainen mies. Et omista edes alkeellisimpia käytöstapoja… MEITÄ on kyllä monta .

Sanoin, kuten normaali suomalainen mies sanoo siinä tilanteessa.

Jospa Lyly kasvaisi joskus miehen mittaan, normaali suomalainen mies on noin 170-190 cm pitkä ja järjen juoksu sen mukainen.

Hän on normaali suomalainen mies. Varmaan moni pystyy häneen samaistumaan, mutta ei se hänestä seksikästä tee.

Mutta jos normaali suomalainen mies noilla mitoilla on… niin tuskin häneltä löytyy samanlaisia lihaksia -> ruipelo.

Tämä henkilö on ihan normaali suomalainen mies mutta jälkeenpäin jysähti kamalat omantunnontuskat että mitä jos tällä miehellä onkin joku tauti.

Kärsinkö siis vain huonosta omastatunnosta vai olenko normaali suomalainen äijä, vai siltä ja väliltä..?

Uskon näin tapahtuvan, koska normaali suomalainen mies on hyvin lainkuuliainen, ja jos jokin asia on laissa säädetty rikolliseksi, se teko jätetään tekemättä.

Puolustusvoimista kerrottiin medialle ettei rauhanturvaajien henkisen hyvinvoinnin seurantaa ole koettu tarpeelliseksi, koska suurinosa sotilaista ei saa mitään seurauksia palveluksesta. He kertoivat vielä rauhanturvaaja on ”normaali suomalainen mies”.

Tämä ihminen on normaali suomalainen mies, käy töissä, tienaa leipänsä ja juo joskus viinaa. Viinaspäissään voi olla leppoisakin mies, mutta joskus hieman ärtynyt ja agressiivinen…

… ja pitää nurisematta lyhyitä hiuksia, koska hän on “normaali suomalainen mies”.

Ei, kyse ei ole rakkaudesta tai ihastumisesta, kyseessä on normaali suomalainen mies, vähän ylipainoinen, vatsaakin tullut jo.

Senkö perusteella mitä televisiossa annettiin ymmärtää… eiköhän hän ole ihan normaali suomalainen mies, ei sen kummempi kuin muutkaan miehet.

Normaali suomalainen mies istuu saunas jonku tunni kerralaa ja siinähä hikoo koko kroppa eli eikö suomalaisen miehen pitäs olla jo haihtunut ilmaa (ja kaikkihan tietää että suomalainen mies on isomahainen köntys) ja sitte joku ostos TV rupee mainostaa jotai saunabelttiä jonka tehon voi huomata 5 minuutin päivittäisellä käytöllä.

Nainen

Pääministeri ja normaali suomalainen nainen oikeudessa.

Minne on kadonneet kaikki fiksut ja normaalit suomalaiset naiset?

Olen normaali suomalainen miellyttävä ja mukava nainen: 40+v, 155cm, 60kg, B/C-kuppi; vaaleat hiukset.

Kuvaus itsestäni: Tumma, Etelä-karjalainen nainen, ilonen ja puhelias, arvostan normaalia suomalaista, ei mustasukkaista miestä.

Eipä onnannu, olen väärää vartalotyyppiä, eli perisuomalainen matalaperseinen / lyhytselkäinen / tanakka / normaali suomalainen nainen.

Varmaan se, kun normaali suomalainen nainen ei käyttäydy sängyssä huoran tavoin.

Tiinan tavoitteet ovat yleisesti hyväksyttäviä ja jaloja, hän on iloinen ja normaali suomalainen nuori nainen.

No ihan normaali suomalainen nuori tytön tyllerö… Viina maistuu hyvin välillä ehkä vähän liiaksikin… =) mutta eihän se nyt mikään pahe oo.

Millaisena pidät normaalia suomalaista keskivertonaista? – Hyvänä.

Olettekos huomanneet tuosta Susanna Penttilästä sellaisen piirteen että normaalisti vaatteet päällä (esimerkiksi levyraadissa 12.9) hän on ihka normaali suomalaisen näköinen.

Kuvassa on esitettynä kromosomistoltaan normaalin suomalaisen naishenkilön kromosomianalyysin tulos.

Ihminen, kansalainen, perhe

Normaali suomalainen ei kuulu siihen ryhmään, joka tarvitsee apua. Normaali suomalainen on työssäkäyvä, hyvin toimeentuleva ihminen.

Normaali suomalainen elää länsieurooppalaisen hintatason ja itäeurooppalaisen palkkatason loukussa, pysyvästi epävarmoissa pätkätöissä, veloissaan ja oirehtien pahoinvointiaan mielenterveys- ja päihdeongelmina.

Tavallisen normaali suomalainen nuori: Jos ulkomaalaiselle pitäisi lyhyesti selvittää, millainen on suomalainen nuori nykyään, suosittelisin tutustumista Tuija Lehtisen nuortenkirjoihin, erityisesti 2000-luvun puolella kirjoitettuihin teoksiin.

Minun pitäisi olla juuri sellainen, millaiseksi suomalainen nuori kokee normaalin suomalaisen nuoren käyttäytymisen. Toiminko väärin?

Ensinnäkin pahoittelen huonoa suomeani, sekä pilkkuvirheitä: Näin se normaali suomalainen lukionuori osaa kirjoittaa.

Eli hevoset peittoavat mennen tullen ainakin normaalin suomalaisen peruskoululaisen laskutaidollaan.

Normaali suomalainen metsästäjä on kuitenkin varsin kuuliainen lakien suhteen enkä näkisi salametsästystä susia uhkaavana tuhona.

Normaali Suomalainen ei tarvitse asetta mihinkään.

Minä olen normaali suomalainen perheenpää, joka tarvitsee asetta monessakin suhteessa.

Normaali suomalainen kunnollinen perhe ja perhe-elämä riittää saapuvan nuoren isännöintiin, ei tarvitse olla mikään ”huippuperhe”.

Uskaaltaako normaali suomalainen lapsiperhe muuttaa Kontulaan? Pitääkö lapset saattaa kouluun, vai uskaltaako heitä päästää kouluun yksin?

Mainittakoon vielä, että kaikista mahdollisista juoruista huolimatta, haluan sanoa, että Siirojen perhe on aivan normaali suomalainen perhe.

Pitääkö maahanmuuttajasta tulla normaali suomalainen, jotta hän olisi kotoutunut myönteisesti?

Normaalisti suomalainen karttelee ulkomaalaista. Humalaisen käytös saattaa kuitenkin muuttua aggressiiviseksi. Tähän luokkaan kuuluvien kansalaisten takia osa ulkomaalaisista liikkuu ulkona rajoitetusti.

Jos normaali suomalainen kuluttaa keskimäärin 150 litraa vettä päivässä, meidän piti tulla toimeen vain 10 litralla päivässä.

Normaali suomalainen puhuu 160 minuuttia kuukaudessa ja lähettää 30 tekstiviestiä.

Tulkitsen niin, että normaali suomalainen on terve, kun hän ei puhu, ei kirjoita, mutta juo itsensä viikonloppuna kaatokänniin ja maanantaiaamun krapulaan.

Nyt kun löytyy normaali suomalainen perhe, jolla on omat aivot sekä mikä tärkeintä oma rehellinen mielipide asioista. (Mikkoset)

Olen normaali suomalainen. Inhoan rasisteja.

Marginaalista katsottuna ns. normaali suomalainen elämä näyttää toisenlaiselta, joskus mahdottomalta saavuttaa ja toisinaan poistyöntävältäkin.

Kysy ihmees lisää, en oo normaali suomalainen tiukkis =).

Ps. Olen normaali suomalainen!

Ruoka

Normaali suomalainen ruoka. Eipä ole räkätautia ollut kuin kerran 5 vuodessa viimosen 40 vuoden aikana ja silloinkin se lähtee nenäliinalla.

Minut taas sairastuttaa pahemman kerran normaali suomalainen ruoka.

Normaali suomalainen syö 10g suolaa päivässä. Siinä 5 g liikaa, joka riittää ihan hyvin pitkän lenkin tarpeisiin.

Näin ihmisille luodaan kuva, jonka mukaan normaali suomalainen ruokavalio on monipuolinen ja hyvä.

Kuvan annos ei siis ole tavallista normaalia suomalaista kotiruokaa, vaan todella alkukantaisen terveellistä, puhdasta ja yksinkertaista.

Jos syöt monipuolisesti normaalia suomalaista ruokaa et tarvitse vitamiini- tai hivenainelisiä.

Normaali suomalainen ruoka riittää. Kasvisruokavaliolla et saa kaikkea tarvittavaa.

47 vuoden “normaali suomalainen sekaruokavalio” sai aikaan elimistössäni pysyviä vaurioita ja häiriötiloja, joiden pitäminen mahdollisimman oireettomana on ollut selkeänä ohjelankana pian nelivuotisen hiilaritietoisen, karppaukseksikin kutsutun, elämäntavan ajan.

Tää normaali suomalainen kahvi on mautonta. ;P

Koti

“Onko tämä normaali suomalainen koti?”, mies kysyi ja mittaili seiniä katseellaan. “Riippuu siitä, miltä kannalta asiaa katsoo”, vastasin ympäripyöreästi ja yritin miettiä, mikä on normaalin määritelmä ja miten sitä sovelletaan meidän tapaukseemme.

Prisenssakoti aikuisella naisella herättää paljon kysymyksiä, ja voi vain kuvitella miten huonosti normaali suomalainen mies kodissa viihtyy.

Muut

Tämä on normaali suomalainen pikkutukkilinja, Tauno Tanttu määrittelee.

Kääpiörunko Normaali Suomalainen risteytysjaloste (Lobo x Huvitus) vuodelta 1981.

Siitä sumuttamisesta sen verran, että kyllä sitä voi tehdä, kun orkideat tykkää kosteammasta ilmasta kun normaali suomalainen sisäilma.

Siis nopeuksissa joissa normaali suomalainen kalastusvene etenee plaanissa.

Normaali Suomalainen metsä on helppokulkuista ja useimmiten kaikki vaikeammat paikat voi kiertää.

Normaali suomalainen mainos ei saa huomiota lainkaan.

Harmaanruskea (normaali suomalaisen hiusten väri).

Konepesu sallittu 40 asteessa, koot ovat normaalin suomalaisen lapsen kokoisia ja kutistuvuus pesussa todella pieni.

Normaali suomalainen kesä(sade)- ja talvi(räntä)keli ajaa saman asian kuin harjaton pesu ja aivan ilmatteeks.

Miksi normaali suomalainen makkaranpurija ei äänestä vihreää miestä? (Vihreiden edustajaa)

Siksi keskustelet mieluusti täällä aukeassa kaikkien intellektuellismista viehättyneiden maailmanparantaja-taidehörhöjen kanssa, jotka viljelevät runsaasti vierasperäistä sanastoa puheenparressaan, vaikka itse olet normaali suomalainen ihminen.

Minkälainen on Ravintolan normaali asiakas? Normaali Suomalainen “juntti”.

Parin minuutin myrsky tuntui kestävä ikuisuuden ja muiltakin osin myrsky oli aika normaali suomalainen talvinen bussipysäkkikokemus.

Tataarit ovat sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan ja muuttavat sitä normaalin suomalaisen prosessin kautta.

Ruotsin kielisten määrä on Suomessa kohtuullisen pientä että normaali suomalainen harvoin tapaa vain Ruotsia puhuvan henkilön.

Kyseessä on muutenkin normaali suomalainen nimi, jonka merkitys ei suinkaan juonnu slangisanasta.

Ja jos oksensit ja lopetit tämän merkinnän lukemisen heti, kun näit presenttilaskun, olet silloinkin aika normaali suomalainen!

“Täysin ainutlaatuista, maailmassa ei ole ketään samanlaista!” Tällaista puhetta kuulin viimeksi Raulamon Jussin levynjulkkarikeikalla ja sitä ennen Hassen 60-vuotisjuhlakeikalla ja täytyy myöntää, että vaikka arvostan kumpaakin SUURESTI, olen tässä mielessä normaali suomalainen, etten yksinkertaisesti osaa ajatella saati sanoa noin.

Rakennusliitto haluaisi painottaa taulukkopalkkoja, vaikka niillä ei normaali suomalainen rakennusmies suostu edes työmaalla kääntymään.

Palkka on normaali suomalaisen tutkijan palkka.

Yhdistyksen hyväksytyt säännöt ovat normaalin Suomalaisen rekisteröidyn yhdistyksen säännöt.

Tää on just tätä valitettavan “normaalia” suomalaista itsetuntoa. Häpeillään sitä että ollaan suomalaisia.

Se oli joku ihan normaali suomalainen irkkaaja. Taino “normaali”.

Normaali suomalainen penkkiurheilija olen, ne kausilajit joissa suomalaiset pärjää niin tulee aina joskus seurattua.

Normaali suomalainen haluaa kyllä katsoa elokuvia kotonaan, mutta kynnys laittaa satelliittilautanen katolle on iso.

IndieVartin tekijöiden mukaan “paras kuunteluaika” on 8-16, eli normaali suomalainen toimistotyöpäivä, pituudeltaan kahdeksan tuntia.

Kaikkien miesten mielestä kyseessä on ihan normaali suomalainen kesä.

Ensimmäinen normaali suomalainen arkipäivä sitten tammikuun.

…

Tätä mieltä ovat – ilmeisesti normaalit – suomalaiset?

Huvitti ja suretti

Vilkasin läpi jonkun hömppä-nuorisokyselyn, jonka tulokset voisi otsikoida: Vastustamme kaikkea – paitsi eutanasiaa.

Suomen nuoriso on siis jo hyvin opetettu maan tavoille. Täällä sanotaan kaikelle varmuuden vuoksi EI.

Ei maahanmuuttajille.
Ei äänestysikärajan laskemiselle.
Ei kirkolle.
Ei kannabikselle.

Kyllä eutanasialle!

Eli haluamme elää mieluiten yksin honkien keskellä, vailla apua ja huvituksia ja sitten me haluamme vielä, että joku armomurhaa meidät ja päättää täten elämämme, joka oli kärsimys.

Tuo tosin täytyy kääntää heti muotoon NE haluavat… Minä nimittäin en halua. Mä voisin melkein vastata kyllä kaikelle, mutta ei eutanasialle.

…

Muuta mietityttävää:

Talousasioiden ympärillä pyörivää nettikeskustelua seuratessa törmää edelleen:
- kokoomuslaisiin duunareihin – tosin nykyään selvästi harvemmin kuin noin vuosi sitten.
- palkanalennusten perään kinuaviin työntekijöihin.
- irtisanomisia ja lomautuksia intohimoisesti puolusteleviin tyyppeihin, ketä lienevätkään.
- täydellistä tuhoa ennustaviin sijoittajiin, jotka kuitenkin itsetuhoisesti edelleen sijoittavat.
- kärpäsestä härkäsen tekeviin ja sitten kaameassa kärsimyksessä piehtaroiviin. (Tämä liittyy kovin usein ulkomaalaisvastaisuuteen; oman elämän epäonnistuminen on jonkun satunnaisen ulkomaalaisen syy. Ikävästi tulee mieleen natsipropaganda, jonka mukaan saksalaisten talousvaikeudet olivat juutalaisten syy…)
- AY-vihamielisiin palkansaajiin.

Ja kaikenlaiseen muuhun masokistisen hapanta mielenlaatua ilmentävään.

Onko aitosuomalainen elämäntapa värikkäimmilläänkin harmaan eri sävyissä ilakoivaa?

Maalaus: Claire Bryan

Ehkäpä on.

Välillä, kun olen saanut oikein pahan yliannoksen tuota väriskaalaa, yritän miettiä millainen olisi normaali ja hyväksytty suomalainen ihminen? Mä luulen, että hän olisi jotain tällaista:

- 50-vuotias mies. (Ehdottomasti mies, sillä naiset aiheuttavat niin paljon ongelmia mm. jatkuvilla tasa-arvovaatimuksillaan.)
- ruokavalio painottuu perinteisiin liharuokiin. (Rehunpurijat on epäilyttäviä hippejä, Suomessa edelleen vuonna 2009.)
- ei sylje lasiin, muttei ole näkyvästi juoppokaan. (Tosimies ei ole uskovainen eikä mikään muukaan raittiudenystävä.)
- koulutie päättynyt kansakouluun.
- duunariammatissa, esim. rekkakuski.
- ei harrasta: katsoo iltaisin telkkua.
- urheilu on ainoa oikea taidemuoto. Sekin penkkiurheilun muodossa.
- ei lue lehtiä: ostaa joskus iltapäivälehden ärrältä.
- ei matkustele: vihaa ulkomaita ja etenkin ulkomaalaisia. Tallinnasta hakee joskus viinaa. (Risteily on elämän kohokohta, jolloin menee pikkasen överiksi mm. juomisen kanssa.)
- tuntee alle 10 ihmistä, oma perhe mukaan lukien: ystävät ja kaverit on akkojen kotkotuksia.
- 50-ikävuoteen mennessä eronnut. (Naiset on aiiivan liian vaativia. Eukko vaati kotitöiden jakamista, mutta tosimieshän ei tiskaa.)
- Ei puhu: murahtelee. (Erilaiset mielipiteet on maailman turhimpia. Asiat on niinku ne on.)
- todella pahasti vieroksuu: kulttuuria, filosofiaa, uskontoa, aatteita. (Turha hämmentää elämää millään uusilla vaikutteilla…)
- ei milloinkaan haluaisi kätellä: homoa, lesboa, feministiä, ulkomaalaista, hiv-potilasta. (Katsoo kuitenkin öisin salaa lesboseksivideoita, varsin kiinnostuneena. Saattaa itsekin kantaa HI-virusta Tallinnan tuliaisina, mutta ei aio ikinä mennä testiin.)

Tuollaista tyyppiä vastaan kellään ei varmaan olisi mitään nokan koputtamista? Vaikka tuo tyyppi jättäytyisi omatoimisesti työttömäksi ja eläisi niinsanotusti muiden siivellä, siitä ei oltaisi moksiskaan. Eikö vain? Hän olisi kuitenkin ihan rehti kunnon suomalainen. (Sain idean: Voisin alkaa vetämään suomalaisuuskursseja ulkomaalaisille. Tunnen ainakin yhden Suomessa asuvan englantilaisen tiedemiehen, jonka pystyisi kovalla treenaamisella ja makkara & keskikaljakuurilla rakentamaan kunnon suomalaiseksi. Siis ulkoisesti. Luulen, että hän haluaisi kuitenkin edelleen jatkaa ammatissaan, lukea lehtiä, matkustella, viettää sosiaalisesti vilkasta elämää, harrastaa kulttuuria jne.)

Onko niin, että jos on tarpeeksi harmaa ja massaan sulautuva, niin tulee hyväksytyksi, vaikka ei mitenkään erityisen hyvä ja/tai yhteiskunnalle hyödyllinen ihminen olisikaan?

Seuraava vaihe

Mistä vetoa, niin mun kehityksen seuraava askel on se, että alan tykkäämään kaikenlaisista mauttomista maskoteista ja koriste-esineistä!

Meinasin jo ostaa jonkun pehmolelun kaverikseni TYÖHUONEESEENI. Apuaaaa! (Ja yhtenä päivänä ihan oikeasti ostin enkelikortin tulevalle lapselleni… Eli siis MILLE IHMEEN lapselle?)

Noh. Tällaista tämä vanheneminen on: pää pehmenee pahasti.

Ei jaksa enää mitään kovaa ja kulmikasta, haluaa vain turvallista, lempeää ja harmitonta…

Kotona haluaa rauhaa ja lepoa, matkoilla mukavuutta. Huolestuttaa vaan hieman tämän henkilökohtaisen pehmenemiskehitykseni vauhti! Millanen vanuttunut villarätti mä olen esimerkiksi viiskymppisenä? Pukeudunko pelkästään vaaleanpunaiseen ja lässytänkö lapsenkielellä?

Ehkä mun pitäis suunnata tämä pehmoenergia johonkin järkevään, esim. alkaa väsäämään Unicefille nukkeja tai Vaaka ry:lle tilkkupeittoja. (Mutta millä ajalla?)

Vapauden huuma

Nyt kun mulla v i h d o i n on tämä suhteellinen vapaus, niin en meinaa saada tarpeekseni.

Meinaan ihan tosissaan kimpaantua, kun tapahtuu sellaista tyypillistä. Sellaista mitä aina tai ainakin minun tuurillani, tiedättehän:
Kun kalenterissa on tyhjää ja periaatteessa ehtisi kerrankin ajoissa nukkumaan -> naapuri aloittaa monen tunnin remonttisession.
Kun laskelmoi voivansa herätä hieman myöhemmin -> isännöitsijä ilmoittaa, että aamulla alkaa ikkunarempan kartoitus klo 07.00.
Kun suunnittelee ostavansa lempisiideriään kaupasta, jossa sitä on aina -> sitä ei tietenkään ole.
Kun luulee tehneensä kaiken vaadittavan ja vielä enemmänkin -> jostain singahtaa äkillinen, kiireellinen lisäduuni.
Kun ei missään tapauksessa jaksaisi jaaritella puhelimessa -> viidellä kaverilla on tärkeää asiaa.

En tiedä kuinka monta vuotta mä olen elänyt jatkuvassa hermojenvenytyskokeessa, mutta musta todella tuntuu, että elämäni ja aikatauluni ovat jonkun muun takataskussa.

Mulle opetetaan kärsivällisyyttä – joskus tuntuu, että hieman liian kanssa.

Ei, ei, ei ja lässyn lässyn

Kamppailen luonnonvoimia vastaan!

Samaan aikaan, kun KAIKKI MUUT naiset lässyttää ja tekee elämän miehille lapsellisen helpoksi, mä vedän tiukkaa linjaa.

EN tee enää asioita miesten puolesta. NYT mun ei onneksi ole PAKKO.

Mutta vastustuksen täytyy silti olla ankaraa. JOKA PÄIVÄ miehet heittäytyvät edessäni avuttomiksi: ei osata käyttää tietokonetta, ei osata soittaa puhelimella, ei meilata, ei lukea, ei avata ovea, ei nostaa pudonnutta tavaraa, ei aina edes ajatella.

Mutta jos mies ei osaa, niin se on sitten voivoi ja miehen oma murhe.

Asiat jää ehkä tekemättä mutta SITTENPÄHÄN JÄÄ!!!

…

Vakavasti puhuen; en kyllä tajua mikä naisia viiraa? Miksi pitää kohdella miehiä kuin vastakuoriutuneita untuvikkoja? Minä sentään olen hetero, mutta ei musta löydy tuonkaltaista sääliä. Jos mies kerjää sääliä, minua vain tympii. Alennun säälitekoihin ainoastaan pakosta.

Mutta kuten jo sanoin NYT mun ei ole pakko! Lallallaa!

Miehenmetsästys

Ei mua jaksa tää aihe yleensä kovin paljon kiinnostaa, mutta aina silloin tällöin kun lilluu keskellä päivän mittaista vapaa-aikaa, miehet tulee mieleen.

Olen kuitenkin nykyään 99% ajasta liian kiireinen ja väsynyt tehdäkseni konkreettisia eleitä miehenmetsästyksen suuntaan.

Mutta JOS mä niitä tekisin, niin mitä mä tekisin ja minne menisin?

Luulen, että minusta voisivat VAHINGOSSA kiinnostua ainoastaan kahdenlaiset miehet: totaaliset hörhöt ja ulkomaalaiset.

Eli olisi periaatteessa kaksi suuntaa minne liikkua: hörhöharrasteet (joista en ole kovin kiinnostunut) ja monikulttuuriset tapahtumat (joista olen jossain määrin kiinnostunut).

Voin kuvitella, että joku astraalitietä kulkeva, paastoava joogi saattaisi olla riittävän irtautunut todellisuudesta hairahtuakseen minuun… Mutta mä en jaksa omaa napaansa kaivelevia flegmaattisia tyyppejä, jotka loppujen lopuksi yrittävät heittäytyä elämään kustannuksellani ja valittavat samaan aikaan sitä, että minä en käytä tarpeeksi aikaa henkiseen kasvuun, vaan vahingoitan auraani liiallisella kiireellä… Huaah.

Sitäpaitsi mä en diggaa noiden nälkäkurkien ulkoisesta olemuksesta. Riutunut mies (jolla on ohuet & epäsiistit hiukset ja joka laahustaa intianpuuvillaisessa pyjamassa sateenkaarenvärinen silkkihuivi kaulassa) ei ole mitenkään erityisen hieno ilmestys IMO. Tai ehkä kyse on siitä, että tuosta ulkonäöstä on muodostunut minulle jo varoitusmerkki? (Olen huomannut, että esteettiset mieltymykseni muovautuvat erittäin voimakkaasti henkisten mieltymysteni mukaan.)

Ei pitäisi katsoa miestä karvoihin. Silkkihuivi tai ei, mies voi olla kunnollinen. Kyllä, kyllä. Periaatteessa. Mutta on tullut vastaan liian monta varoitusmerkkiä. En jaksa enää.

Mahdollinen kolmas hairahtujien miesryhmä on yliopistohörhöt. Neljäs runoilijat. Viides kuvataiteilijat. Ja kaikkien kanssa päädytään umpikujaan.

Kuudes vaihtoehto on muuttaa ulkomaille. Harkitsen. Ja toivottavasti toteutan, sitten kun mulla on aikaa.

Haha

Ehkä Suomen pisin vaatimuslista millanen soveliaan tyttiksen tulisi olla ja millanen taas ei. (Että tota voi vilauttaa kaikille niille miehille, joiden mielestä naiset on vaativia.)

Mä onnistuin omakohtaisesti laatimaan tällaisen listan:

Ihannemies olisi…
- empaattinen
- sivistynyt
- jämäkkä / sitkeä / voimakas
- utelias (asioiden & ilmiöiden suhteen)
- huumorintajuinen
- nöyrä (elämän edessä)
- musikaalinen