Värimaku kaupunginosittain

Tsekkasin yhtä kässäblogia ja siitä tuli heti mieleen, että blogin ylläpitäjä asunee alueella Käpylä-Kumpula-Arabia. Ihan pakosti! Ei siellä blogissa muuten olisi murretun turkoosi-ruskea-keltaista virkattua pannumyssyä! Eikä oliivinviher-oranssi-luumunpunaraitaisia sukkia.

Näin ne värit jakautuu:
Itä-Stadi – kirkas violetti, musta, vaaleankeltainen, kirkkaanpunainen, valkoinen, mintunvihreä
Käpylä-Kumpula – vihreät (oliivi, sammal, kuusi jne.), turkoosi, ruskea, luumunpunainen, musteensininen, oranssi / terrakotan värinen
Kallio – sekaisin kahta edellistä värikomboa
Krunikka – tummanvihreä, purppuranpunainen, poltettu oranssi, vaaleankellertävä, musteensininen, luonnonvalkoinen
Katajanokka - vaaleankellertävä, valkoinen, tummansininen, kulta, sammaleenvihreä, purppuranpunainen
Töölö – purppuranpunainen, tummanvihreä, kulta, ruskea, valkoinen, luonnonvalkoinen, sininen
Eira – tummansininen, luonnonvalkoinen, beige, tummanvihreä, vaaleanpunainen, vaaleankeltainen, vaaleansininen
Punavuori – kromi/hopea, valkoinen, musta, kirkkaanpunainen, turkoosi, kirkkaanvihreä, keltainen, oranssi, tummanvioletti, fuksia, tummanruskea
Lauttasaari – valkoinen, sininen, punainen, vihreä, keltainen (kirkkaina sävyinä)
Munkka – luonnonvalkoinen, vaalean kellertävä, hailakka pistaasinvihreä, vaaleanruskea, kulta

21 December 2012

Tuli vaan mieleen, että tuolloin vois järkätä bileet… Hmm.. Hmm…

Viikon biisi

Hitsit, haluisin esitellä teille viikon biisin, mutta en löydä sitä irtokipaleena enkä edes videona mistään netistä juoksentelemasta vapaalla jalalla… Anyway, biisi on: Kelley Polar Quartet – Here In The Night

Se löytyy kyllä tästä hermostuneen hölkkätempoisesta ja hötkyilevästä miksauksesta (mp3), kuudes biisi, alkaa kohdasta 15:38.

Aah, rakastan tota hämärää tunnelmaa ja noita taputuksia.

Voi voi

Eräs tuttavani kulki tien lapsikriittisestä odottajaksi varsin nopeasti.

Olis siistiä, jos mä voisin valita, kuljenko saman tien. Mutta mulla ei ole tarvittavia välineitä (Lue: miestä).

Eikä mulla ole sitä ihanteellisintakaan tilannetta (Lue: parisuhdetta).

Huokaus.

No. Ei kai tätä pitäis ottaa raskaasti. Jotku kuolee nälkään. Jotku on vakavasti sairaita. Jotku värjöttelee ulkona ilman asuntoa. Joitain kidutetaan. Jotku on ollu keskitysleirillä. Jotku on vammaisia. Jotku…

Eli mun elämä on teoriassa hyvää ja täydellistä. Ei pitäis haikailla mahdottomia, vaan tyytyä osaansa.

Huokaus silti.

Mä tiedän miten mä järkkäisin bloggaamisen, jos alkaisin odottaa lasta. Tämä blogi jatkuis tällaisena. Sit perustaisin erikseen odotusblogin ja lapsen synnyttyä lapsiblogin. Olis kiva jos olis monia blogeja!

(Blogeista siis uskallan jopa haaveilla, hehheh.)

Mempsukka

Mitä teit tasan vuorokausi sitten?
Poikkeuksellisesti: olin pitämässä kivaa keskellä viikkoa. Kuuntelemassa mussiikkia jne.

Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä?
Työkuvioissa. En tosin varsinaisesti tunne.

Onko sinulla paljon rutiineja?
Valitettavasti kyllä! Mun vuorokaudet on normisti yltympäriinsä aikataulutettuja, liian vähäisiä taukoja lukuun ottamatta. Rutiineihin kuuluu kaikki työtehtävistä sääntömääräiseen vähimmäisnukkuma-aikatavoitteeseen 6 h (joka ei silti useinkaan täyty), ruokaostoksista siivoamiseen, postin lajitteluun ja laskujen maksamiseen. Koko ajan pitää fokusoida sekä siihen tehtävään mitä on juuri suorittamassa, että välittömästi seuraavaan. Muuten ei ehdi suoriutua elämästään, edes nippa nappa.

Oletko rehellinen?
Vaihtelevasti. Työelämässä (= suurin osa mun valveillaoloajasta) olis itsemurhaa olla täysin vilpitön, avoin, rehellinen ja luottavainen. Syvemmin merkityksellisissä asioissa olen. Ja ystävieni suhteen olen luotettava, sitoutunut ja lojaali – onko se sitten rehellisyyttä, en tiedä.

Miksi asut siellä missä asut?
Sain päähänpiston ja muutin tänne. Nyt voisin saada taas päähänpiston ja muuttaa jonnekin muualle, jos vaan jaksaisin. (Eli en ole täysin tyytyväinen asuinsijaani.)

Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on?
Salettiin, varmaan unissanikin: 26.2.09 (Olis siistiä joskus kadottaa ajan ja paikan taju, edes hetkeks!)

Koska viimeksi teit itse ruokaa?
Just äsken! Ja söin lii-kaa. Tyhmä minä. Tätä ennen ehdin kokata about 1,5 kuukautta sitten.

Muistatko minkä CD:n ostit ensimmäiseksi?
En voi mitenkään muistaa. Saattoi olla joku jazz-levy. Billie Holidayta?

Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä?
Istuma-asennossa, tuolilla. Oliks vaikee arvata?

Millainen perheesi on? Keitä siihen kuuluu?
Perheekseni lasken myös (toisen vanhempani) suvun. Pari päivää sitten olin jollain hassulla ja vähän naurettavalla tavalla loukkaantunut, kun löysin runsaasti kirjoitettua materiaalia sukulaisistani, sukuni vaiheista ja (asuin)paikoista, jotka eivät mielestäni ole julkisia. Se on MUN suku, ei mikään nähtävyys, niih!

Perheeni jäsenet ovat kaikki (paitsi minä), persoonallisia, vahvoja ja älykkäitä. Jotkut hyvin juhlallisella & vanhanaikaisella tavalla kauniita, monet taiteellisia, eräät paljon kärsineitä.

Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan?
En mää vaan tiiä. Ei suurempia toiveita.

Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on?
Eipä niitä kai kovin montaa, jotka laskisin salaisuuksiksi. En tosin ole mitenkään mielettömän avomielinen yleisesti ottaen.

Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin.
En. Nukun aivan liian vähän. Joskus viikonloppuisin saatan nähdä (tai muistaa) unia. Viimeisin mielenkiintoinen oli tunnelmaltaan miltei myönteinen uni exästä, jonka kanssa en ole halunnut olla eron jälkeen minkääntasoisissa tekemisissä ja jota tietääkseni halveksin syvästi.

Toinenkin uni tulee nyt mieleen. Olin perheeni kanssa oikein mukavalla Karibian (tai vastaavalla) risteilyllä. Aurinko paistoi ja lekottelimme kannella.

Oletko enemmän ujo kuin villi?
Luultavasti ujo.

Aistitko, jos sinua tuijotetaan?
Kyllä. Vrt. ruokakauppa-angsti.

Ketä kättelit viimeksi?
Paria ihmistä työyhteyksissä.

Mitä näet kun suljet silmät?
Syvää luumunpunaista, mustaa, heilahtelevia kuvion tapaisia.

Kuinka monet kengät omistat?
Voisko joku käydä eteisessä laskemassa, mä en jaksa. Omistan turhia kenkiä, myönnän. (Mutta en ole mikään kenkäfriikki – ehkä siksi, etten yleensä ehdi shoppailla. Ja toisekseen siksi, että en halua käyttää nahkakenkiä.)

Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt?
1000 hlön ehkä?

Mikä oli päivän paras juttu?
Kahvittelu kaverin kanssa.

Luokitteletko ihmisiä?
Kyllä. Saan siitä kommenttiakin, mikä on mulle ihan oikein. Mutta jatkan silti luokittelua!

Kuinka korkealta katselet maailmaa?
Tällä hetkellä tuolilta käsin.

Onko sinulla lemmikkieläimiä?
Ei. Se rikas minä, jonka ei tartteis käydä töissä, hankkis kyllä ASAP maltankoiran pennun!!!!!!! <3

Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä?
Halu tehdä hyvää.

Oletko tullut enemmän äitiin vai isään?
Äitiin, luullakseni. Ainakin kasvatuksen myötä.

Uskotko ihmeisiin?
Uskon.

Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu?
Aina on kiire, mutta arki vielä kiireisempää.

Olitko iloinen herätessäsi aamulla?
Yhdestä asiasta kyllä.

Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia?
Erään heistä.

Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)?
Tavanomaisuus (= epäkiinnostavuus) yleisimmin. Joskus ilkeys, julmuus, huonot tavat… Paha haju. Onhan noita syitä.

Oletko kateellinen muille ihmisille?
Joo. Haluaisin heti yhtä paljon vapaa-aikaa ja fyffee kuin eräillä. Myös parisuhteesta, perheestä saatan olla kateellinen ja joskus harvoin ns. vaivattoman näköisille tyypeille (näin minä nimitän aina hoikan ja siistin näiköisinä pysyviä naisia).

Oletko ollut kirpparilla myymässä?
Yees, Hietsun kirppiksellä, ehkä vuonna -85.

Koska eletään elämän parasta aikaa?
Se meni jo… kai.

Kuinka monta serkkua sinulla on?
Enpä oo koskaan laskenut, enkä taida nytkään viitsiä.

Kirjoitatko päiväkirjaa?
En ole kirjottanut moneen vuoteen.

Koska olet viimeksi itkenyt?
Lähipäivinä.

Mikä muistuttaa viime kesästä?
Välillä ajattelen sitä kaupunkia, jota rakastan.

Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia?
En valitettavasti oikein usko omalla kohdallani. (Minkä vuoksi olen välillä surullinen; elämä tuntuu pikkasen turhalta.)

Kuvaile hiustesi luonnollista väriä.
Mun mielestä se on ihan kiva väri, mutta miehille se ei kelpaa.

Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi?
Enpä kerro.

Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana?
En. Olis mun mielestä huonoa käytöstä.

Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta?
Ei todellakaan. Vaikka voi siitä rumatkin puhua. Asia ei kuitenkaan puheesta muutu; sitä on tai ei ole.

Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa?
Kyllä mä välillä, esim. viikonloppuisin.

Osaatko keittää riisiä?
Arvaa?

Pidätkö yksinäisyydestä?
En pidä, mikä on varmasti käynyt blogiani pidempään seuranneille suhteellisen hyvin selväksi.

Onko sinulla unelmia?
On, mutta hyvin harvoin mikään niistä toteutuu. Joskus kuitenkin sattuu ihmeitä…

Lempivuodenaikasi?
Heh, sanoin just tänään että mun lempivuodenaika kattaa tasan kaks kuukautta: heinä-elokuun. Eikä oikeastaan heinäkuun alkua edes. Lämpotilan pitää olla riittävän korkea ja tasainen, ilman kylläinen, kesäinen.

Koko loppuosan vuodesta Suomi on mielestäni kolea. (Olispa ihanaa voida joskus viettää heinä-elokuuta lomaillen… Tai oikeastaan ihan mitä tahansa vuodenaikaa LOMAILLEN… Siitä tulis heti mun lempivuodenaika!)

Elämän vastakohtia

ahdistus – rauha
myrsky – tyven
pelko – turva
pimeys – valo
yksinäisyys – läheisyys
kylmyys – lämpö

Maalaus: Ian Calvert

Tänään, tällä hetkellä enemmän nuo jälkimmäiset kuin vielä eilen.

Sekalaista ennen työnhakuhommia

Ei nyt erityisen paljon nappaa tuo päivittäinen urakka eli avoimien työpaikkojen saalistus ympäri nettiä ja hakemusten laatiminen, joten surffailin hetken ihan muuten vaan ja löysin muun muassa uuden blogin tärkeästä aiheesta: Lenkkiä leipäjonosta.

Löysin myös mulle sopivan harrastuksen. Tosin mulla ei TIETENKÄÄN ole aikaa sitä harrastaa (paitsi täysin omatoimisesti, omassa kämpässäni, omalla metodillani). Mun mielestä on muuten siistiä (ja melkein uskomatonta), että joku mieshenkilö tutkii tuollaista aihetta! Eikä mitenkään kylmänviileän ulkokohtaisesti, vaan että asialla on hänelle jotain merkitystä. :O

Huomasin myös, että politiikassa tapahtuu taas kaikenlaista mielenkiintoista. Sitä pitäisi ehtiä seuraamaan tarkemmin… Kaikenlaisista asioista puhutaan nyt ‘elvytyksenä’. Tarkemmin kohdistamaton, jatkuva veroale* saadaan läpi, kun sitä kutsutaan ‘elvytykseksi’ ja toisaalta kuntatyöntekijöiden (usein suht pienipalkkaisten) lomarahat voidaan viedä ‘elvytyksen’ nimissä. Hohhoijaa.

Mä olen kyllä sillä kannalla, että elvytystä tai ei, niin ekaks voitaisiin kokeilla pienituloisten veroalea tasan nollaan veroprosenttiin ja samalla kaikki perusetuudet voitaisiin nostaa 700 euroon. Noilla konsteilla elpyis jo aika moni IHMINEN – ehkä siinä sivussa myös maan talous?

Mutta nyt: Tylsästi työnhaun kimppuun!

…

* Eräs kukkaispuolueen päätavoitteista jo vuodesta 1970 tai jotain… Sitten kun valtion verotuloista päästään kokonaan eroon, päästään kokonaan eroon myös valtion / kuntien palveluista, jihuu!

Vvvvittu kun vvvituttaa!

Mä en jaksa olla sitten YH-TÄÄN poliittisesti korrekti, älykäs, sivistynyt tai mitään muutakaan hehkeää.

MUA RIEPOO, MUA SIEPPAA – eikä ihan vähän…

Mä teen kohta lakon tän mun apaattisen kautta hirveän kautta muuten vaan ihan totaalisen epäonnistuneen elämän suhteen.

EI VOI HYVÄKSYÄ!

(Sori, kun en ole edes vastannut kommentteihin. En oo jaksanu, vaikka oisin halunnu.)

Hetkittäin…

Ma haluisin just nyt, että joku olis täällä mun kanssa ja halais ja viettäis mun kanssa iltaa. Juttelis ja kuuntelis ja olis kiltti. Siis joku ihana mies.

Mitä mä oon tehny elämässäni niin väärin, että en ansaitse ketään?

Joskus, hetkittäin, välähtelee mun tyhjiin ja yksinäisiin, liialla kiireellä ja ankarilla velvollisuuksilla kuormattuihin päiviin elämän fiilis.

Ai että…

En tiedä tietääkö joku teistä, miltä se tuntuu?

Se SATTUU. Se repäsee ihan yllättäen haavan rintaan, herättää kuolleet tunteet ja kuiskaa: “Tällästä olis elämä, olis olis olis… Mutta sulla sitä ei ole!”

Työnhaun trendit

Mulla on kokemusta työnhausta 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Aluksi se oli helppoa, mutta vuosi vuodelta peli on saanut yhä mutkikkaampia sääntöjä.

Ekakerralla vain marssin haluamaani työpaikkaan. Ja minut palkattiin!

Tokakerralla toimin samoin. Sain paikan!

Mutta sitten maailma mullistui. Piti alkaa kiertelemään, kaartelemaan ja punomaan juonia.

Yhdessä vaiheessa muotia oli työtodistukset; niitä piti esitellä kuin suurempaakin ihmettä. Sitten nousi trendiksi soveltuvuuskokeet. Hieman myöhemmin turvallisuusselvitykset ja viimeisimpänä villityksenä suosittelijat.

Kaikkeen on mukauduttu vuosien varrella… nyt en vaan ihan tiedä, että mistä narusta vetää? Mikä on työnhaun kuuminta hottia juuri nyt?