Liian kauan puutteessa?

Mietin, että olenko ollut liian kauan punaviinin puutteessa, kun eräs halpisviini tuntuu maistuvan niin maukkaalta.

Mulla oli pitkä valkkarikausi, mutta se päättyi kun törmäsin pariin niin järkyttävän pahan makuiseen litkuun (vertautuivat lähinnä kissan pissaan) – ravintolassapa tietenkin (suomalaiset ravintolat todella osaavat “kunnostautua” noiden viinien kanssa), että oli pakko jättää valkoviinit vähäksi aikaa. Kun ällötys kyseisen juoman suhteen nousee pintaan, kestää aina vähintään joitakin kuukausia toipua siitä.

No, sillä välin voin läikytellä punaviiniä pöytäliinalle ja ottaa rennosti.

…

Olen tällä hetkellä sen verran epävarma aisteistani, että aloin ihan googlaamaan, onko kukaan muu ollut samaa mieltä tuosta Atlantide Merlot’sta ja päädyin tämmöiseen pikku menu-ehdotukseen. Suosittelen muuten tämän viinin suhteen samaa kuin menuehdotuksen kirjoittaja: viilentämistä.

Kaiken kaikkiaan tämä vinkku on mehumaista litkua, eli ei mitään kunnianarvoisaa viiniä, mutta: helppoa juotavaa. Mikä sopii tähän hetkeen ja tähän tunnelmaan paremmin kuin hyvin!

…

Ärsyttää jo edeltä käsin jos joku viininyrpistelijä googlautuu mun blogiin tämän ‘viiniarvosteluni’ vuoksi, mutta tulipahan nyt kirjoitettua mitä ajattelen juuri tällä hetkellä.

Kaikki keinot käyttöön

Niin siinä vaan käy, että kun meikältä loppuu ihan totaalisesti veto työelämän paskamaisuuden edessä, alan vihdoinkin hieman kiinnostua…

… deittailemisesta!

Ja miksi? Ai siksi, että miehet ovat loppujen lopuksi kuitenkin ihan ihania?

EI.

Vaan miksi?

No, siksi että mä haluan tutkailla, heruisko miesten kautta jonkinlainen TYÖPAIKKA.

Eli kaikki liikemiehet ynnä muut vastaavat, rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä! Minulta tosin ei heru kuin kahvittelu- ja illallisseuraa, väheksymättä tietenkään laadukasta ja elämää nähnyttä keskusteluseuraa. (Myös miespuolisten henkilöiden epävirallisena terapeuttina toimimisesta on runsain mitoin kokemusta.)

Joten: Tehdäänkö diili?

…

Hmm… En olekaan kuukausiin deittaillut…

Pohja on saavutettu

Mistä sen huomaa?

No siitä, että todellisuudessa vittumaisen rasittavien rekrylomakkeiden täyttely alkaa taas tuntumaan lähinnä äärimmäisen rentouttavalta terapialta.

The Dramatics – In The Rain

Mut on mulla sentään…

…kiva pipo.

Katsokaa ja ihmetelkää – etenkin sitä, että miten mä voin saada eniten kiksejä jostakin tuollaisesta!

(Eli toisin sanoen: elän aika matalalla levelillä nykyään.)

Luoja armahtakoon!

Minua duunilta.

Nyt uidaan syvissä vesissä, on ihan oikeasti jaksaminen vaakalaudalla.

En tiedä mitä tekisin…

“Kiva” aloittaa viikonloppu näissä tunnelmissa.

♦

P.S. Voisko joku varakas varttuneemman sukupolven edustaja adoptoida mut, PIAN?

P.P.S. Tarjoan vain masentavaa luettavaa, pahoittelen.

Meikän eniten kelaama lause

“Ei vittu mä en jaksa.”

Heikkona lehtiin

Kuten muistaakseni olen joskus täälläkin (tai siis entisessä nettikodissani) todennut, lehdet on mun pahe.

Jos mulla olis varaa, niin tilaisin ainaskin nämä:
Häuser
Divaani
Meidän talo
Meidän mökki
Image
Mondo
Tulva
MeNaiset
Anna
Eeva
Kotiliesi
Kodin Kuvalehti
Gloria (kaikkine versioineen: Koti, Antiikki, Ruoka&Viini)
Kotipuutarha
Viherpiha
Basso
Vihreä Lanka
Suomen Kuvalehti
Arvopaperi / Arvoasunto
Hufvudstadsbladet

Tiedä häntä miten muhkeita summia olen vuosien varrella tuhlannut noiden ja muiden lehtien irtonumeroihin…

Rajan toisella puolen

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että julistan sotatilan toiselle sukupuolelle.

IKINÄ ennen en ole kokenut, että miehet kollektiivisesti olisivat vihollisiani.
IKINÄ ennen en ole kokenut jatkuvaa tarvetta puolustautua.

Mutta NYT.
Nyt on toisin.

VIHOLLISIA on mun ympärillä niin sankkana parvena, että mun täytyy jatkuvasti PUOLUSTAUTUA, ellei jopa HYÖKÄTÄ!

… VIHOLLISUUS tulee kestämään kauan.

Talvi

Joo, semmonen käveli tänään päin pläsiä vastaan tuolla kylillä. Talvi.

Onneks olin sonnustautunut erinomaiseksi osoittautuneeseen talvitakkiini, joka on oikeasti skimbatakki. Suosittelen kaikille! Siis skimbavetimiä arkikäyttöön. Erityisesti isotissiset naiset huomio – skimbavaatteisiin mahtuu nekin. Ja pystyy niistä huolimatta jopa liikuttelemaan käsiään joka suuntaan, ei kiristä ei purista. Ihana vapaus!