Nuku nyt, tyhmeliini!

Ekaks tehdään töitä noin 10-12 tuntia ja sit urheillaan 1-2 tuntia ja sit työmatkaillaan 1-3 tuntia ja sit käydään kaupassa + siivotaan ja sit vietetään laatuaikaa ystävien / puolison / perheen kanssa ja hei sit pitäis vielä nukkuakin vähintään 7-8 tuntia. Eli vuorokauden pituus alkaa pikkasen käymään naftiksi.

Ei kerta kaikkiaan auta, vaikka miten kovasti meitä tyhmiä, omasta terveydestämme ja hyvinvoinnistammme täysin piittaamattomia surkimuksia valistettaisiin.

On artikkelia Slow Lifen puolesta, on ajanhallintalätinää ja ihan hervottomasti paasausta hyvän ja riittävän yöunen merkityksestä.

Luemme noita juttuja (koska vastoin valtiovallan ja median oletusta emme ole tyhmiä ja väliinpitämättömiä, vaan ahkeria ja jatkuvaan oppimiseen ja itsemme sivistämiseen pyrkiviä henkilöitä) JA VITTUUNNUMME!

On se nyt yhtä helvettiä! Kukaan meistä ei tahallaan valitse sitä vaikeinta tietä. Ei nälkävuottakin pidempiä työpäiviä, ei tolkuttoman mittaista työmatkaa, ei tulosvastuuta, ei päivystysvelvollisuutta (joka muuten vaikuttaa aika hitosti unen laatuun), ei talouskriisin syövereissä hermonsa menettänyttä, ärjyvää pomoa, eikä mitään muutakaan ihanaa naminamia, johon meidät ihan oikeasti PAKOTETAAN.

Jokapäiväinen valinnan paikka:
Olet töissä 110%
TAI olet työtön. (Ja pian asunnoton ynnä muuta mukavaa.)

Valitse siitä! Ja muistapas nyt se hyvä & syvä uni tuota pientä ja helppoa valintaa tehdessäsi!

Galna dagar

Uutisissa on ollut niin tolkuttoman pahoja juttuja sanotaan parin viime vuoden sisällä sen verran monta + on tullut tuolla liikenteessä kohdattua monenmoista, että alkaa ihan oikeesti hiukan kuumottaa.

Ennen:
- Joku tuijotti minua herkeämättömästi, omituinen ilme naamallaan julkisessa liikennevälineessä ja pisti välillä kättään takin sisään.
> Ajattelin, että jaahas, eiköhän toi tyyppi ole ennen ihmistä nähnyt?

Nykyään:
- Joku käyttäytyy vastaavalla tavalla.
> Mä ajattelen, että tuo käden liike markkeeraa vähän niinkuin takin alla olevan aseen hapuilemista. Tunnen jännittyväni, mutta yritän vaikuttaa rennolta, hui hai mitäs tässä, ja jos toi tyyppi ampuu mut nyt tähän paikkaan, niin eipähän tarvii sen jälkeen stressata enää mistään maallisista. Kunhan en jäis kitumaan! Hmm… Toisaalta; olis kyllä oikeastaan ihan kiva päästä himaan syömään sitä hyvää safkaa jota just ostin. Onhan nyt vapaailtakin ja mulla pitäis olla mukavaa!
> Jälkeenpäin tunnen aidosti lievää huojennusta, kun tyyppi astuukin ihan säyseästi ulos ovesta ja minä saan jatkaa matkaani rauhassa.

Mitä jos ilmapiiri ja maailman meno tästä vielä synkkenee? (Niin kuin mitä luultavimmin käy.) Mitä mä ajattelen sitten?

…

Mä oon huomannut, että täysin lungisti tähän nykymenoon (laajasti ottaen: siis mukaan lukien muutkin negatiiviset seikat kuin ihmisten konkreettinen lahtaaminen) suhtautuvat ne, joita asiat kauhistuttaisivat varmaan aika rankasti liikaa, jos niitä suostuisivat hetkenkään aktiivisesti ajattelemaan, esim. pikkulasten vanhemmat. Ja toisaalta tietyn iän ylittäneet, eli reilusti keski-ikäiset: heidän on ilmeisen vaikea noteerata, että maailma muuttuu (huonoon suuntaan).

Koneet ja niiden hyväksikäyttäminen

Tämä on suuri päivä, ostin nähkääs näin vaarallisen laitteen: “Tätä laitetta eivät saa käyttää henkilöt (mukaan lukien lapset), jotka eivät ole fyysisesti, aistillisesti tai henkisesti täysin kehittyneitä tai joilla ei ole kokemusta ja tietoa laitteen käytöstä, paitsi jos henkilöiden turvallisuudesta vastuussa oleva henkilö valvoo tai ohjaa heitä alussa.”

Mikä se on?

TADAA!

Joo. Tollasta mulla ei nimittäin ole ollut vielä koskaan eläissäni. Uskalsin kuitenkin heti käyttää sitä ihan yksin!

Tämän aterian pääasiallinen kokkausväline mulla sitävastoin on ollut jo pidemmän aikaa, mutta sitä en ole käyttänyt. (Uskaltaisin kyllä, mutta pyrin säästämään sähköä, sekä vesistöä ärjyiltä konetiskiaineilta.)

Paitsi että hmm… tuota toista edellä mainitun menun valmistamiseen tarvittavaa laitetta mulla ei ole. Tekis kuitenkin mieli kokeilla tuota reseptiä! Ehkä mun pitää korkata astianpesukone ihan sitä varten? (Sitten kun mulla on seuraavan kerran enemmän vieraita. Eli vieraiden jälkeen paljon astioita pestävänä.)

Ääää, sanoo väsynyt

Mä NIIN tiedän, mistä kaikki työn raskauttamat eli samanlaista elämää kuin minä eleskelevät tyypperöiset haaveilee!

Blue Lotus by Tanakawho

Olis joku hiljanen, hillityn ylellinen mesta esim. Thaimaassa. Siellä olis omaa äidinkieltä puhuva henkilökunta (saisivat selvää väsyneimmänkin vaeltajan sönkötyksestä). Jokainen päivä koostuis seuraavista vapaaehtoisista terapiamuodoista:

1. Itkuterapia. Joku istuis vierellä ja kannustais itkemään. Taputtelis olalle ja tarjoais nenäliinaa.
2. Makaamisterapia. Siinä vaan maattais. Vaikka 28 tuntia yhteen menoon, jos huvittais!
3. Syöministerapia. Kaikkea maailman parasta ja terveellisintä ruokaa ja juomaa.
4. Puutarhaterapia. Puutarhassa vaeltelua, kukkien tuoksuttelua ja jaksaessa puutarhatöihin osallistumista.
5. Eläinterapia. Olis kaikkia söpöjä elukoita hellittävänä. Mä esim. haluaisin ratsastaa pienellä, takkuturkkisella aasilla, eksoottisella luontopolulla.
6. Uimisterapia. Uimista ja lämpimässä porealtaassa lillumista.
7. Tuoksuterapia. Sais istua ihanan tunnelmallisessa, tuoksuvilla kynttilöillä valaistussa huoneessa ja valita oman suosikkihajuveden kymmenien lumoavien tuoksujen valikoimasta.
8. Sosiaaliterapia. Sais jutella ihmisten kanssa, kun kerrankin olis aikaa. Eli kaikki kaverit tonne messiin! Tosin suurin osa mun kavereista ei välttämättä oo kovin perinpohjaisen rentoutumisen tarpeessa, joten jaksaisivat olla tuolla ehkä kaks päivää.

Ja tota kuuria sais jatkaa vaikka ikuisesti, jos haluais!

Ravintoainekatsaus

Jaahas, ilmeni sitten uusi kannustin luomuviinien nauttimiselle!

Olen kyllä lähes päivittäin miettinyt, että mitä kaikkea moskaa nauttimamme elintarvikkeet sisältävät… Mun on vaikea uskoa, että esim. tee tai riisi olisivat kovinkaan hyvin myrkyiltä ja ympäristön saasteilta säästyneitä, kun miettii missä päin maailmaa niitä viljellään…

Kierrätettyjä viinipulloja by David Guilfoose

Asiasta toiseen: Erikoisruokavaliota noudattavia (lähinnä laktoositon/ gluteeniton, mutta myös maidoton/ munaton) suosittelen kokeilemaan Vuohelan Herkkupuodin tuotteita, nam! (Kiitettävän laaja jälleenmyyjälista löytyy nettisivuilla.)

Hikeä pukkaa!

Luin tässä rentoutuakseni jotakin naistenlehteä, josta löysin jutun ihmisistä jotka urheilevat epätavalliseen aikaan: joku lenkkeilee keskellä yötä, toisen koristreenit loppuvat klo 23.30 ja sitä rataa, mutta kaikkein kuumottavinta urheiluelämää viettää kyllä jutun mukaan se nuori rouvashenkilö, joka nousee aamuisin klo 4.30 lähteäkseen salille, KOSKA HÄN EI ILTAPÄIVÄLLÄ TÖIDEN JÄLKEEN EHDI, KUN PITÄÄ OLLA KOTONA SIIVOAMASSA JA LAITTAMASSSA RUOKAA MIEHELLE.

Mies kuulemma päivittäin laittaa töistä lähtiessään tekstarin: “Kotona klo 17.30. Nälkä!”

Kaiken lisäksi urheilu on naiselle pakollista, sillä: “Mies kyllä heti huomauttaa, jos on tullut vähän herkuteltua.”

“Jee!”

Onneks mä en elä tota elämää.

Kyykkyyn ylös, kyykkyyn ylös

Tahtoo kansa!

No, sitä saa mitä tilaa.

Mutta mä voisin heti ensi töikseni vaihtaa hiostavan työkenttäni oikeaoppisessa maratoonarifirmassa jonkun leppoisaa normiduunia vääntävän kyykytyspuoluetta äänestäneen kanssa, onko halukkaita?

Pahoinvonnin lähettiläät jatkavat nyt hommiaan, entistä suuremmalla innolla…

On oikeasti kammottavaa, että ihmisistä voidaan muokata robotteja, jotka eivät enää erota oikeaa väärästä, valoa pimeydestä… Jotka rakastavat orjuuttaan.

(Samalla tässä harjottelen, miten ja mitä kaikkea häkkyrää ja hökötystä tähän uuteen blogiin voi liittää.)

Elämä jatkuu…

… täällä!