Uudet elämäntavat

Jääkapissa ei ole mitään turhaa. Jippii! Tämä on tilanne, johon olen teoriassa kauan pyrkinyt, mutta aikaisemmin huonosti onnistunut. Eli työttömyyden se vaati. Nyt on ollut aikaa miettiä, mitä ja minkä verran mä oikeasti syön ja mitä taas tulee vain turhaan raahattua kaupasta kotiin ja jääkaapista roskikseen.

Tilillä ei ole mitään turhaa, hehheh, myöskään. No, tähän mä EN ole pyrkinyt. Tilanne kammottaa, joten lauantaisin lototaan ja välillä keskiviikkoisinkin. Plus ostetaan arpoja – ja voitetaan niistä! Jippii! (Siis tosi minimaalisia summia, toistaiseksi.)

Vaatevarustusta laitetaan hiljalleen uuteen uskoon – on aikaa luuhata UFFissa, halpis-marketeissa sun muissa ja tehdä ns. löytöjä. (Yllättävän järkeviä kledjuja noista irtoo, kun oikein tiukalla silmällä seuloo.) Hommaan siis työvaatteita. Työtönhän voi rentoilla vaikka vanhoissa verkkareissa. Jippii!!

Tälleeköhän ne muutkin työttömät elää? Varmaan.

Mä luulin, että olisin valinnut jotain kulturellimpia aktiviteetteja, kun kerran aikaa on, mutta olenkin mieltynyt todella maanläheiseen ja arkiseen elämäntapaan. Siis ERITTÄIN mieltynyt. Mitä “tylsempää” sen nastempaa.

Kiire auttaa

Poikkesin vain sanomaan, että joskus kiire on oikein hyvä asia: eipä ehdi miettiä mitä itselle oikeasti kuuluu. Voi vaan mennä ja tehdä.

Ja nytpä menenkin taas tästä…

Nyt kyllä…

… joudun ihan kirjallisesti julistamaan, että joku raja on saavutettu. Mua on piiiitkään, pitkään rieponu tietyt samat asiat yötä ja päivää, hellittämättä.

Ja nyt en enää kestä. En vaikka pakotettais.

Eli jonkun täytyy muuttua mun elämässä. Se joku on yksinäisyys. Sen on pakko loppua, koska minä ja se ei enää mahduta samaan elämään.

Pää hajoo!

Olis mielenkiintoista kohdata livenä joku yhtä yksinäinen kuin minä ja esittää kysymys: Onko se sustakin ihan mielettömän kamalaa?

Ääh, kunpa elämä olis yksinkertasempaa

Tuntuu siltä, että jokainen uusi elinvuosi lisää mutkia pääkoppaan. Asioista ja niiden tulkinnoista tulee yhä suhteellisempia, eikä voi enää olla niin ehdottomasti mitään mieltä. Melkeinpä minkään asian suhteen.

Oma elämäkin on aina vaiheessa… Ei osaa kulkea ehdottoman varmoin askelin mihinkään tiettyyn suuntaan, kun tietää jo etukäteen, että suunta voi koska tahansa muuttua.

Elämä on opettanut, että pitää olla joustava.

Mutta joskus kieltämättä kaipaisi selkeyttä. Jopa minun kaltaiseni suht moderni individualisti haikailee jotain konservatiivista…

Esimerkiksi aika lailla helpompi konsepti tähän yksinäiseen sompailuun verrattuna olisi perinteinen perhe-elämä. Sellaisen voisin mielelläni haluta elämääni juuri tänään.

Olis aika hiton paljon helpompaa! Turvallisempaa. Tavallisempaa. Muille – ja ehkä jopa itsellekin – ymmärrettävämpää.

Mistä lisää voimia?

Heh… no, ehkä voimia voisi koettaa hankkia vaikka nukkumalla tähän aikaan aamuyöstä, eikä kukkumalla. Mutta nyt tarkoitan oikeastaan kysyä vähän kokonaisvaltaisemmin: mistä lisää voimia elää tätä elämää?

Mielestäni mä nimittäin elän jo olosuhteet ja muut väistämättömät rajoitteet huomioiden aika järkevästi. Ts. yritän huolehtia itsestäni niin hyvin kuin ehdin ja kykenen.

Mutta silti olen väsynyt ja useammin kuin viisi kertaa päivässä tuntuu siltä, että elämä on melkoisen tiukka kamppailu.

Pitäisi jaksaa skarpata koko ajan, muuten tippuu kyydistä. (Todellakin tippuu, olen nähnyt että tippuu, enkä halua kokea sitä liian henkilökohtaisesti!)

Tuntuuko kenestäkään muusta tältä? No, ehkä tuntuu. Ainakin olen joskus lukenut (mm. naistenlehdistä), että jostakusta saattaa tuntua.

Eikä työttömyys muuten tuo tähän kamppailuun mitään kokonaisvaltaista helpotusta. Vaikka esimerkiksi nukkumiseen olisikin enemmän aikaa kuin ns. normaalisti, uni ei välttämättä tule.

Mietityttää… valvotuttaa.

…

BTW: Ainoat rennot ihmiset jotka tunnen ovat rikkaita. Ainoat vapaat myös.

Eli rikastuminen tukee jaksamista. Mutta olisko mitään muuta keinoa?

Jumalauta!

Mä olen aika onnistuneesti vältellyt (ihan tietoisena politiikkana) kaikkein provosoivimpien aiheiden ruotimista blogissani, mutta nyt kuohahti spontaanisti sen verran, että pakko on linkittää ajankohtaiseen uutiseen.

Siis… vähänkö tää on mädäntynyt maa!!!

Jos joskus itsestä tuntuu, että tulee kaltoinkohdelluksi, eikä saa oikeutta, niin… näköjään tulee muutkin, aika helvetin raskaasti.

Pingviiniä mä metsästän…

Heh, mä olen ilmeisen pysyväisluontoisesti kiintynyt PINGVIININ NÄKÖISIIN ihmisiin!

Olen ollut huomaavinani, että pingviinimäiseen ulkonäköön yhdistyy lämmin, vaatimaton ja hellä luonne, niin naisilla kuin miehillä.

Koska ihmis-pingviinejä on kuitenkin melko vähän (jopa näinkin arktisilla leveysasteilla), pyytäisin teidän apuanne: Jos ikinä kohtaatte sellaisen (etenkin jos miespuolisen ja perheettömän), niin pliis, pliis esitelkää hänet minulle / minut hänelle!!!

…

On kyl ehkä “pikkasen” vaikeaselkoista tämä, mutta mä luotan vankasti lukijoitteni käsityskykyyn & mielikuvitukseen. Hmm… Ehkä näistä pingviini-ihmisistä tulee joku muukin söpö elukka mieleen, joku pullee taapertelija jolla on kiva naama (pulleus ei oo välttämättä must). Ylipäänsä söpön eläimen näköset ihmiset kiinnostaa. Ja kyl kiinnostaa muunkin näköset, jos ne on yhtä kilttejä kuin söpöt eläimet! Siinä taitaa olla se lopullinen pointti.

Snadi musabreikki

Ramp – Come into knowledge

Lyhyt laina

En ehdi nyt kirjottaa, mutta pistän tän linkin muistiin. Liittyy vähän niinku mun “toimialaan” bloggaajana ja huonona (vai sanoisko [itse]kriittisenä) suomalaisena.

Melkein tyyliblogi

Yleensä shoppaileminen on mulle inhottava velvollisuus, jonka suoritan todennäköisimmin raskaan työviikon jälkeen perjantai-iltana, väsymyksestä tuupertumisen partaalla, vasta viimeisellä rajalla; eli kun järkevät vaatteet ym. tykötarpeet ovat aivan lopussa / hukassa.

Mutta työttömänä mä olen jopa saanut iloa irti muutamista uusista jutuista!

Esim. tänään löysin just mulle sopivat korvikset. Ne on kuparin väriset, vanhanaikaisen näköiset ja niissä on kylmän sävyisiä, veden värisiä “timantteja”. Ihanat!

Olen myös innoissani joistakin L´Occitanen tuotteista, esimerkiksi tästä EDT:stä.

Mulla on myös saman tuoksuista vartalovoidetta (aah) ja suihkugeeliä (varsin raikasta). (Hommattu vieläpä työttömyys-ystävälliseen ale-hintaan, joulun jälkeen.)

Taustaksi: mä olen iät ja ajat etsinyt RÄIKEÄSTI sitruunan tuoksuista hajuvettä. Rakastan kaikkea RAIKASTA!!!

Tuo yllä mainittu EDT ei kyllä varmastikaan ole kaikkien mieleen, se on melkein kuin sitruunan tuoksuista Vimiä heittelis yllensä. Niin stydiä sitruunaa, että!

Haluaisin vielä saman tuoksuista huonetuoksua (sitäkin on) – sitten voisin nautiskella raikkaudesta täydellisesti.

Raikkaudesta tuli mieleen, että teksi mieli tehdä appelsiini-tomusokeria* (joka kuulemma tuoksuu mielettömän hyvältä), vaikka mä en tiedä mihin sitä käyttäisin… Ehkä huonetuoksuksi vain?

…

* Appelsiini-tomusokeri tehdään jotenski silleen, että appelsiinin oranssi pintakerros raastetaan, kuivataan ja kuivana jauhetaan jollakin koneellisella keittiövimpaimella sokerin kanssa.